Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Sarjassamme ”irakilaisempi kuin luulit” olemme nyt käyneet läpi ensimmäisen kierroksen muinaisesta Mesopotamiasta aina meidän aikamme irakilaisiin. Tämä seitsemän blogin kierros on ollut vasta pintaraapaisu. Nyt aloitamme toisen kierroksen, jossa menemme aavistuksen pintaa syvemmälle. Palaamme aivan alkuun ja tutustumme maailman vanhimpaan eepokseen, jonka Jaakko Hämeen-Anttila on iloksemme kääntänyt akkadin kielestä suomeksi (mikä kulttuuriteko!).
Eepoksen nimi on Gilgamesh: Kertomus ikuisen elämän etsimisestä (Basam Books, 7. painos 2016). Mesopotamiassa teos tunnettiin nimellä Shutur eli sharri, mikä tarkoittaa ”Muita kuninkaita suurempi”. Gilgamesh olikin sumerilainen kuningas, joka hallitsi Urukin kaupungissa joskus vuosien 2800–2600 eKr. välillä. Uruk mainitaan Raamatun ensimmäisessä kirjassa (1. Moos. 10:10) Baabelin (t. Babylonin) rinnalla muodossa Erek, ja ainakin yhden teorian mukaan samasta juuresta on peräisin myös maannimi Irak. Etelä-Irakissa sijaitseva Uruk tunnetaan nykyään sen arabiankielisellä nimellä Al-Warkā’, ja siellä on tänään 43 astetta lämmintä.
Urukin kuningas Gilgamesh on mitä ilmeisimmin ollut historiallinen henkilö, joka teki suuren vaikutuksen aikalaisiinsa. Hänestä kerrottiin mukaansatempaavia tarinoita, ja jo parin vuosisadan päästä häntä palvottiin jonkinlaisena jumalana. Eepoksessa Gilgameshin ja hänen toverinsa Enkidun nimien edessä on jumalaa tarkoittava determinatiivi, kun taas esim. vedenpaisumuskertomuksen sankari Utnapishtim esitellään tavallisena henkilönä.
Gilgameshista tarinoitiin ensin sumeriksi, mutta varsinainen eepos laadittiin akkadiksi. Käännöksiä tehtiin ainakin heetin ja hurrin kielille, mikä oli muinaisuudessa hyvin poikkeuksellista. Kyseessä oli todellinen bestseller. Ensimmäiset kirjalliset versiot Gilgameshista ovat säilyneet vuoden 2100-2000 eKr. tienoilta, kun taas 12-tauluinen (tai ”12-lauluinen”) standardiversio, jonka Hämeen-Anttila on meille kääntänyt, tunnetaan parhaiten Assyrian kuninkaan Assurbanipalin (668-627 eKr.) Ninivessä sijainneen kirjaston savitauluista. Standardiversio säilyi eepoksen päämuotona noin tuhat vuotta, ja sen laati mahdollisesti keskibabylonialainen pappi Sin-leqi-unninni joskus 1250 eKr. tienoilla.
Yhteensä käsikirjoituksia tunnetaan nykyään jopa 73 kappaletta, joista noin puolet on em. Niniven kirjastosta. Yksi fragmentti on löytynyt Megiddosta, toinen taas on peräisin koulupojan harjoituksista. Eepos on siis ollut tunnettu myös Raamatun seuduilla, ja se on ollut osa koulujen opetussuunnitelmaa. Viimeinen säilynyt käsikirjoitus ajoitetaan noin vuoteen 130 eKr., joten teoksen kirjallinen historia kattoi muinaisessa Mesopotamiassa kokonaiset 2000 vuotta. Se eli paljon pidempään kuin yksikään muinaisen Lähi-Idän imperiumeista. Vain Raamattu kilpailee tällaisen vaikutushistorian kanssa, ja oikeastaan voidaankin sanoa, että vasta Raamattu ohitti ja myös pitkälti korvasi Gilgameshin.
Viimeisen tunnetun käsikirjoituksen jälkeen Gilgamesh mainitaan vielä joissain antiikin lähteissä, ja viimeisen kerran siihen viitataan 700-luvulla jKr. nestoriolaisen Theodor bar Qonin kirjoituksissa. Gilgamesh-eepos löydettiin uudelleen Niniven raunioista vuonna 1849 ja käännettiin 1870-luvulla, mikä aiheutti maailmanlaajan sensaation, eikä vähiten raamatuntutkimuksessa. Suomeksi ensimmäisen käännöksen teki suomalaisen assyriologian grand old man Armas Salonen vuonna 1943.
Ensi viikolla perehdymme hieman enemmän Gilgameshin sisältöön, mutta sitä ennen haluaisin rohkaista kaikkia hankkimaan tai lainaamaan itselleen suomenkielisen Gilgameshin. 2000 vuotta muinaisia irakilaisia inspiroinut ja lähes yhtä kauaksi unholaan jäänyt eepos on nyt taas saatavilla, ja se on aivan meidän ulottuvillamme. Arkeologit ja assyriologit ovat tehneet hämmästyttävän työn – meidän tarvitsee vain kävellä kirjastoon tai klikata verkkokaupan nappulaa. Tämä on aivan ihmeellistä. Eikä eepos ole edes kovin pitkä eikä lainkaan raskas. Alle 200-sivuisen klassikon lukee helposti alle viikossa. Ensi viikkoon, siis!
