Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Assyria oli maailman ensimmäinen todellinen imperiumi. Se alkoi pienestä Aššur-jumalalle omistetusta kaupungista nykyisen Pohjois-Irakin alueella, mutta 800-600-luvuilla eKr. siitä kasvoi valtakunta, joka valloitti koko nyky-Irakin ja Syyrian sekä Libanonin, osia Iranista ja Turkista ja jopa faaraoiden hallitseman Egyptin. Ja kuten Vanha testamenttikin kertoo, Assyria teki lopun Israelin pohjoisesta valtakunnasta ja alisti valtansa alle pitkälti myös eteläisen Juudan.
1800-luvulta alkaen arkeologit ovat tehneet toinen toistaan hämmästyttävämpiä löytöjä muinaisen Assyrian alueelta, ja Assyrian tutkimuksesta on syntynyt kokonainen oma tieteenalansa nimeltä assyriologia. Mielenkiintoisesti Suomi on yksi assyriologian tutkimuksen johtavia maita, mistä on pitkälti kiittäminen Helsingin yliopiston emeritusprofessori Simo Parpolaa, jonka projekteihin on kuulunut ns. Assyrian valtionarkistojen julkaisu. Julkaisut käsittävät mm. Raamatussakin mainittujen Assyrian kuninkaiden Tiglat-Pileserin ja Sargonin asiakirjoja ja kirjeitä.
Simo Parpola on myös yksi maailman johtavista assyrialaisen jatkuvuuden kannattajista. Assyrialaisella jatkuvuudella viitataan näkemykseen, jonka mukaan muinaiset assyrialaiset eivät kadonneet, vaan he ovat edelleenkin olemassa. Monesti tähän näkemykseen liittyy pyrkimys yhdistää kaikki syyrialaisen perinteen kristityt assyrialaisen identiteetin alle sekä poliittinen vaatimus itsenäisestä Assyrian maasta Pohjois-Irakin alueella. Vahvimmin assyrialaista identiteettiä kannatetaan idän assyrialaisen kirkon ja vanhan idän kirkon piirissä.
Assyrialainen jatkuvuus on kuitenkin hyvin kiistelty teoria sekä tutkijoiden että syyrialaisten kristittyjen keskuudessa. Assyrialaiselle identiteetille on kaksi kilpailijaa, nimittäin aramealainen identiteetti ja kaldealainen identiteetti. Edellistä kannatetaan enimmäkseen syyrialais-ortodoksisissa ja syyrialais-katolisissa piireissä, jälkimmäistä joissain kaldealais-katolisissa piireissä. Toisaalta jotkut syyrialais-ortodoksit, syyrialais-katoliset ja kaldealais-katoliset kristityt kannattavat assyrialaista identiteettiä, joten jakolinjat eivät mene täysin kirkkokuntien mukaan. 400-luvulla kiisteltiin kristologiasta, 2000-luvulla kiistellään kansallisuudesta.
Itse olen tullut tietoiseksi koko kiistasta vasta vähitellen aivan viime aikoina, eikä minulla ole ollut siihen mitään valmista kantaa. Vielä vuodentakaisessa blogissani sekoitin iloisesti assyrialaisen ja aramealaisen identiteetin tajuamatta, että niiden välillä velloo somessa joskus hyvinkin kovasanainen debatti. Assyrialaista identiteettiä kannattaa esimerkiksi Instagram-sivu assyria_news, aramealaista taas vaikkapa aramean.quotes. Twitterissä assyrialaista aattetta edustavat mm. Assyria TV ja Occupied Assyria, kun taas kaldealaista kansallistunnetta kohottavat Chaldean Heritage, Chaldean People ja Chaldean Vision. Youtubessa kaldealainen Assyrian Melodies -kanava pilkkaa feikkinä pitämäänsä assyrialaista identiteettiä ja sen mukana myös Simo Parpolaa, kun taas Chaldean Melodies ja Ur of the Chaldeans vastaavat samalla mitalla takaisin.
Kiistojen ohella ja rinnalla elää kuitenkin korostus, jonka mukaan kaikki osapuolet ovat osa samaa kansaa nimityksestä riippumatta. Ruotsissa veljellinen kilpailuhenki tiivistyy ainutlaatuisella tavalla jalkapallo-ottelussa Syrianska FC vastaan Assyriska FF. Koska maalimäärät eivät kuitenkaan ratkaise osapuolten välistä kansallisuuskiistaa, on syytä perehtyä hieman syvemmin assyrialaisen, aramealaisen ja kaldealaisen identiteetin puolesta esitettyihin argumentteihin. Siitä lisää ensi viikolla.
—
Emil Antonin päivän blogin kuulet Radio Deillä torstaisin klo 8.45
