Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Tämän päivän blogissa käsittelemme hiukan muinaisen Irakin, Kaksoisvirran maan eli Mesopotamian historiaa ja sitä, kuinka paljon olemme sieltä perineet. Irakista ei nimittäin ole tullut Suomeen vain pakolaisia; vaan myös vaikkapa sellaiset vaatimattomat keksinnöt kuin pyörä, kaupunkiasuminen, kuusikymmenminuuttinen tunti, kirjoitustaito, laki ja uskonto, vaikka toki joidenkin välikäsien kuten Israelin, Kreikan, Rooman ja Ruotsin kautta. Tiivistäen voidaan sanoa, että kaikki tulee Irakista. Kulttuurimme on totisesti irakilaisempi kuin luulittekaan.
Kaikki muistavat toivottavasti koulun historiatunneilta muinaisen Mesopotamian, maailman ensimmäisen korkeakulttuurin kehdon. Mutta kuinka perillä olemme sen vaiheista? Tunnistamme ehkä sellaisia asioita kuin Gilgamesh-eepos ja Hammurabin laki, eivätkä raamatunlukijat voi olla muistamatta Baabelin tornia (1. Moos. 11), Babylonian pakkosiirtolaisuutta ja kuningas Nebukadnessaria. Mieleen saattaa nousta myös maininta Kaldean Urista, josta Abrahamin perhe lähti liikkeelle (1. Moos. 11:31).
Kerrataan sen verran, että ensimmäisen Kaksoisvirran maan eli Eufrat- ja Tigris-jokien alueen sivilisaation loivat sumerilaiset, jotka muun muassa keksivät kirjoitustaidon. Noin vuosien 4000-2000 eKr. välillä nykyisen Etelä-Irakin alueella kukoisti ensin useita kaupunkivaltioita, kuten Ur, josta Abraham lähti, ja Uruk, jossa vaikutti maailman vanhimman eepoksen sankari Gilgamesh.
Nykyään Etelä-Irakin suurin kaupunki on oman isäni synnyinpaikkakunta Basra, jonka läpi virtaa Shatt-al-Arab -niminen joki, joka muodostuu siitä, kun Eufrat ja Tigris yhtyvät toisiinsa Al-Qurnan kaupungissa. Al-Qurna onkin paras maanpäällinen ehdokas Raamatun kuvaamaksi Eedeniksi (ks. 1. Moos. 2:10, 14), ja siellä on pitkään näytetty turisteille puuta, jota pidetään Genesiksen hyvän ja pahan tiedon puuna (1. Moos. 2:17).
Sumerilaisten alkuperä ja kieli ovat jossain määrin mysteereitä, vaikka assyriologian emeritusprofessori Simo Parpola on pyrkinyt todistamaan, että sumeri olisi itse asiassa melko läheistä sukua suomelle! Seemiläinen kieli se ei ainakaan ole, vaan ensimmäinen seemiläinen valtakunta Lähi-Idässä oli Akkadi, jonka tunnetuin hallitsija oli nimeltään Sargon. Sargonista kerrotaan tutulta kuulostavaa tarinaa siitä, kuinka hän vauvana pelastui kaislakorissa. Akkadin jälkeen seurasi sumerilaisten paluu ja niin kutsuttu Urin kolmas dynastia eli Ur III, joka luhistui noin vuonna 2000 eKr. Tästä Ur III:sta on säilynyt valtava zikkurat eli pyramidin tapainen temppelitorni, sellainen kuin mitä tarina Baabelin tornista haluaa kuvata.
Baabel eli Babylon, ”jumalan tai jumalten portti”, oli Babylonian valtakunnan pääkaupunki. Laeistaan kuuluisa Hammurabi oli niin sanotun Vanhan Babylonian suuri kuningas 1700-luvulla eKr. Myöhemmin vallan kaappasivat sadoiksi vuosiksi Iranin vuorilta tulleet kassiitit tai kassilaiset, ja sitten nykyistä Pohjois-Irakia vastaava Assyria otti ohjat käsiinsä. Babylonia nousi uuteen kukoistukseen 600-luvulla eKr., jolloin se kukisti Assyrian. Tämän niin sanotun Uus-Babylonian suurin kuningas oli Raamatusta tuttu Nebukadnessar, oikeastaan Nebukadnessar II, joka muun muassa valloitti Jerusalemin ja vei juutalaiset Babylonian pakkosiirtolaisuuteen eli ”Baabelin vankeuteen”.
Uus-Babylonian menestystarina päättyi jo 500-luvulla eKr. ensin Persian valtakunnan ja sittemmin Aleksanteri Suuren valloitusretkiin. Ajanlaskumme alussa Babylonia veteli viimeisiään, ja pian se jäikin lähes 2000 vuodeksi unholaan, kunnes Raamatusta kiinnostuneet länsimaalaiset arkeologit kaivoivat reilu sata vuotta sitten hiekan alta esiin Nebukadnessarin kaupungin rauniot. Nykyään sekä Assyrian Ninivessä että Bagdadin eteläpuoleisessa Baabelissa voi käydä hämmästelemässä tuhansia vuosia vanhoja imperiumeja; Google Mapsin mukaan Babylonin rauniot menevät tänään kiinni kello 21.30.
Assyrian ja Babylonian valtakaudet ensimmäisellä vuosituhannella eKr. ovat aivan avainasemassa niin Raamatun, juutalaisuuden, kristinuskon kuin lopulta koko maailmanhistoriankin ymmärtämiseksi. Suurin osa Raamatusta kirjoitettiin tänä aikana ja kuvaa sitä, ja juuri tämän ajan tapahtumat määrittävät olennaisesti koko Raamatun kertomusta ja sanomaa. Samalla ne sitovat sen kiistattomasti aivan oikeaan historiaan, mikä voi olla mullistava tieto niille, jotka tietämättömyyttään pitävät Raamattua pelkkänä satukirjana. Tästä lisää ensi viikolla!
