Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Marhaba ya asdiqa’i! Viime kerralla kertasimme hieman Mesopotamian historiaa ja saimme muistutuksen siitä, että muinaisessa Irakissa kukoisti korkeakulttuuri kaupunkeineen ja kirjoitustaitoineen jo noin 4500 vuotta ennen kuin mitään vastaavaa saapui Suomeen. Mainitsin myös, että Raamatun historia linkittyy tiiviisti muinaisen Mesopotamian eli Kaksoisvirran maan vaiheisiin. Tänään kerron lisää tästä tärkeästä aiheesta.
Arkeologiset kaivaukset nykyisen Irakin alueella ovat kokonaan mullistaneet raamatuntutkimuksen ja -tulkinnan. Viimeisen reilun sadan vuoden aikana on selvinnyt, etteivät Raamatun alkulukujen kertomukset luomisesta, vedenpaisumuksesta ja uskomattoman pitkäikäisistä ihmisistä ole suinkaan ainoita eivätkä ensimmäisiä laatuaan, vaan muinaisilla mesopotamialaisilla oli omat versionsa näistä tarinoista. Vertailemalla kertomusten välisiä eroja voidaan paremmin ymmärtää sitä, mitä muinaiset israelilaiset (ja/tai Jumala) halusivat näillä teksteillä tuon ajan maailmassa sanoa.
Raamatun alkulukujen osin myyttinen luonne johtaa toisaalta populaarissa mielikuvituksessa siihen, että koko Raamattu olisi pelkkä satukirja. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan mitä lähemmäksi ajanlaskumme alkua Raamatun historiassa tullaan, sitä enemmän arkeologinen aineisto tuo sen osaksi tunnettua maailmanhistoriaa. 800-luvulta eKr. alkaen muinaisen Irakin eli Assyrian ja Babylonian arkistoista on kaivettu esiin useampia viittauksia Kuninkaiden kirjojen, Aikakirjojen ja profeettakirjojen mainitsemiin henkilöihin ja tapahtumiin kuten kuninkaisiin ja sotaretkiin. Babylonissa on säilynyt maininta sellaisestakin yksityiskohdasta kuin vankeudessa olleen Juudan kuninkaan päivittäisen ruoka-annoksen suuruudesta!
Babylonian pakkosiirtolaisuudella, johon juutalaiset joutuivat 500-luvulla eKr., on paitsi historiallista, myös kulttuurista ja teologista merkitystä, jota ei pitäisi aliarvioida. Jos aloitetaan populaarikulttuurista, niin jokainen varmasti tunnistaa Boney M.:n diskohitin By the rivers of Babylon. Se taas perustuu Psalmiin 137, joka puolestaan heijastaa juutalaisten traumaattista kokemusta siitä, kuinka muinaisirakilaiset kaldealaiset eli uusbabylonialaiset veivät heidät pois luvatusta maasta Baabelin virtojen eli Eufratin ja Tigrisin varsille. Jumalahan oli luvannut Daavidin kuningashuoneen kestävän ikuisesti (2. Sam. 7:12-16) – mitäs nyt, kun Jumalan huone eli Jerusalemin temppeli oli tuhottu, eikä Daavidin perillinen enää istunut valtaistuimella? Siinä ei enää hirveästi huvittanut virsiä veisata.
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä suuri osa Raamatun profeettakirjallisuudesta ja oikeastaan melkein koko heprealainen Raamattu, joka nykymuodossaan kirjoitettiin pakkosiirtolaisuuden molemmin puolin, noin 700-400-luvuilla eKr. Profeetat ennustivat pakkosiirtolaisuuden katastrofia ennen sitä ja selittivät sitä sen jälkeen. He käänsivät katseensa myös tulevaan ja uskalsivat julistaa – näennäisesti vastoin kaikkia elämän realiteetteja – että Jumala lähettää vielä uuden Daavidin tai Daavidin pojan, voidellun kuninkaan eli Messiaan, joka palauttaa valtakunnan ja jonka kuninkuus todella kestää iäisesti. Tämä odotus leimasi ajanlaskumme alun juutalaisuutta, ja wannabe-messiaita ilmestyikin ensimmäisellä vuosisadalla runsaasti. Monet heistä jäivät unholaan, mutta yhden valtakuntaa julistetaan vielä 2000 vuotta myöhemmin.
Tämän kuuluisimman messiasehdokkaan kohtalo johti juutalaisuuden sisäiseen jakaantumiseen. Jeesus Nasaretilaisen opetuslapset näkivät hänet ylösnousseena ja uskoivat hänen astuneen taivaalliselle valtaistuimelle ikuisena Jumalan ja Daavidin poikana, kun taas suurin osa juutalaisista ei moista nähnyt eikä uskonut. Kristittyjen uskon perusdokumentiksi muotoutui Jeesuksesta todistava Uusi testamentti, kun taas rabbiinisten juutalaisten opetukset kerättiin Babylonialaiseen Talmudiin eli nykysuomeksi ”Irakilaiseen oppiin”.
Niin juutalaisuuden kuin kristinuskonkin juuret ovat siis irakilaisempia kuin luulit. Ensi kerralla perehdymmekin tarkemmin Uuden testamentin sanoman irakilaiseen taustaan. شكرا جزيلا
