Hienoa, että Israelin ja Hamasin tulitauko on pitänyt muutaman päivän. Nyt on hetkellisesti diplomatian vuoro. Tai perjantaiaamu näyttää suunnan, jatketaanko saman tien aseellista taistoa…
Joka tapauksessa neuvotteluille on aika kivuliaat lähtökohdat. Kansainvälisesti on vaikea löytää sellaista sovittelijaa, johon Israelissa luotettaisiin. Koko kriisin ajan esimerkiksi YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on tuominnut Israelia kovasanaisesti, todennut iskuja Gazaan törkeiksi ja perusteettomiksi, joita ei voi hyväksyä. Hän on myös vaatinut toistuvasti tulitaukoa. Sen sijaan hänen tuomion sanansa ovat olleet huomattavasti vähäisempiä Hamasille.
Israelin ulkoministeri Avigdor Liberman onkin kommentoinut viime päivinä YK:n pääsihteerin lausumia. Hänen mielestään YK:n edustajien tulisi pitää tarkka huoli, ettei esimerkiksi palestiinalaisten pakolaisavun, UNRWA:n tiloihin varastoida ja kätketä aseita kuten nyt on tullut kriisin aikana esille.
Liberman paheksui myös YK:n ihmisoikeuskomission soimauksia Israelia vastaan. Liberman arvioi, että Israelin jatkuva syyttäminen rohkaisee yksipuolisuudessaan jatkamaan terrorismia siviilejä vastaan. Liberman kehotti YK:n virkailijoita arvioimaan töissään kansainvälisen järjestön perustehtävää. Gazan tapauksessa olisi kansainvälisten joukkojen roolina nyt Israelin sijasta riisua Hamas aseista ja valvoa, ettei hirmuhallinto pääse enää toimimaan.
Liberman käväisi pikavisiitillä Saksassa, ja toivoi, että Saksa ja muut Euroopan keskeiset valtiot auttaisivat konfliktin ratkaisuissa muun muassa lähettämällä Gazan rajoilla turvatarkastajia. Euroopan maat voisivat yhdessä Israelin ja Egyptin kanssa valvoa, ettei äärijärjestöille virtaa uudelleen aseita.
Torstaina USA:n presidentti vaihtoi puheensa viime viikkojen tiukkojen lausuntojen sijasta Israelia paremmin ymmärtäviksi. Barack Obama totesi, ettei hän koe sympatiaa Hamasia kohtaan, koska se on toiminut erittäin vastuuttomasti vaarantamalla jatkuvasti siviilien elämää. Hän pitää täysin oikeutettuna Israelin puolustautumista, ja muistutti olleensa tätä mieltä konfliktin alusta lähtien. Tosin hän välillä kritisoi Israelia kovasti siitä, että se käyttää liian rajuja vastaiskuja, jotka vahingoittavat siviilejä.
Tulevat kuukaudet näyttävät, saako Hamas jatkaa Israelin lisäksi Gazan palestiinalaissiviilien kurittamista. Salliiko kansainvälinen yhteisö pienen ”Hamastanin” käyttäytyvän kuten Irakin ja Syyrian rajamaille julistettu uusi Islamilainen valtio, joka terrorisoi sumeilematta toisuskoisia? Tämä ryhmittymä on jo luvannut apua Hamasille ja kehottanut propagandassaan gazalaisia odottamaan, koska he ovat jo matkalla vapauttamaan Jerusalemia.
Islamilaisen valtion, kalifaatin hirmuteoille olisi tärkeää saada pian stoppi, vaikka se syntyikin vastarintaliikkeeksi Syyrian presidentti Hafez al-Assadin diktatuurille. Kansainvälisellä yhteisöllä on tällä kolkalla vähintään yhtä paljon työtä kuin Israelin ja palestiinalaisten rauhansovittelussa.
Julkisuudessa törmää edelleen yllättävän usein naiviin väitteeseen, että Israelin ja palestiinalaisten kiistan ratketessa selviävät kaikki muutkin Lähi-idän ongelmat. Kyllä tämän alueen kansat osaavat riidellä ilman Israeliakin, josta on kuitenkin tehty kestosyntipukki arabikansojen pahoinvointiin. Laajalle levinneen islamilaisen ajattelun mukaan, ainoa todellinen ratkaisu on se, että juutalaiset ajetaan pois Israelista tai heidät tapetaan.