Kirjoittanut
Kirjoittaja on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, joka toimii Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtajana, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtajana sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteerinä.Israel juhlii 70 vuoden itsenäisyyttään juutalaisen kalenterin mukaan 19.4.2018. Juutalaisvaltion syntyminen Ijar-kuun 5. päivänä 5708 eli 14.5.1948 ei tapahtunut sattumalta, vaan oli lähes sata vuotta kestäneen poliittisen prosessin lopputulema, jonka ratkaisevat hetket käytiin Washingtonissa presidentti Harry S. Trumanin hallinnossa vuosina 1945-1948.
Itsenäisyyteen tähtäävä prosessi alkoi samanaikaisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1860-luvulla, kun vaikutusvaltaiset sekä juutalaiset että kristityt miehet alkoivat – toisistaan tietämättä – kokea, että nyt on aika ryhtyä valmistelemaan juutalaisen kansan paluuta luvattuun maahan.
Siinä missä kristityt poliitikot, kuten Arthur Balfour, David Lloyd George ja Winston Churchill Isossa-Britanniassa ja presidentit Woodrow Wilson ja Harry S. Truman Yhdysvalloissa, loivat poliittiset ja juridiset kehykset juutalaisvaltiolle, juutalaiset vaikuttajat kuten Theodor Herzl, Chaim Weizmann ja David Ben-Gurion, loivat sille vision ja sisällön.
Poliittista päätöksentekoa edelsi molemmilla mantereilla papiston ja maallikoiden keskuudessa 1800-luvun puolessa välissä alkanut hengellinen herääminen Raamatun profetioiden suhteen. Se, mitä kirkkoisät, Martti Luther mukaan lukien, olivat aiempina vuosisatoina ennustaneet juutalaisten kohtalosta, sain väistyä taka-alalle, kun Kaikkivaltias alkoi kirkastaa kirjoituksia.
Yksi varhaisia Kirjoitusten ymmärtäjiä oli Charles Spurgeon, saarnaajien ruhtinaaksikin kutsuttu vaikutusvaltainen lontoolainen baptistipastori. Metropolitan Tabernacle -kirkossa Lontoossa 16.6.1864 pitämässään saarnassa Juutalaisten ennalleen asettaminen ja kääntymys hän esitti aikalaisistaan ja edeltäjistään poiketen vallankumouksellisen tulkinnan Hesekielin kirjan 37. luvusta. Sen mukaan juutalaiset palaisivat Palestiinaan ja juutalaisvaltio perustettaisiin sinne ennen Messiaan saapumista. Seuraavassa on ensin kyseinen raamatunkohta ja sitten otteita Spurgeonin puheesta:
Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.
Herra sanoi minulle: ”Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi: ”Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.”
Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.
Herra sanoi minulle: ”Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko. (Hes. 37:1–10.)
– –
Aivan oikein, näitä jakeita on käytetty uskovien lohduttamiseen synkkinä ja pilvisinä päivinä. Silloin kun he ovat menettäneet mielenrauhansa, kun heidän hengellinen ilonsa on kuihtunut kuin kukka…, heitä on muistutettu, että Jumala voisi palauttaa heidät armoihinsa ja kuivat luut voisivat alkaa jälleen elää. Sitten he muistavat, että Jumalan henki voisi jälleen tulla kansansa ylle. Jopa silloin, kun he ovat antaneet periksi ja masentuneet epätoivoon, hän tulisi ja herättäisi heidät. Köyhistä ja vapisevista pelkureista tulisi Jumalan sotureita, jotka seisoisivat omilla jaloillaan suurena ja mahtavana armeijana.
Mutta huomaathan, tämä ei ole ensimmäinen eikä oikea tulkinta tästä tekstistä… Ensinnäkin, tulemme näkemään juutalaisten poliittisen henkiin heräämisen. Israel on nyt pyyhitty pois kansakuntien kartalta. Hänen poikansa ovat hajallaan joka puolella. Hänen tyttärensä itkevät maailman kaikkien jokien varsilla. Hänen siunattu laulunsa on lakannut – Jerusalemissa ei ole kuningasta! Hänen heimojensa joukosta ei nouse päämiehiä. Mutta hänet asetetaan ennalleen! Hänet herätetään henkiin, ”aivan kuin kuolleista.” Kun hänen omat poikansa ovat luopuneet kaikesta toivosta, silloin Jumala ilmestyy hänelle. Hänet tervehdytetään, hänen hajallaan olevat luunsa kootaan yhteen. Tulemme näkemään alkuperäisen hallinnon, joka on poliittisessa muodossa.
Valtio perustetaan ja kuningas tulee hallitsemaan. Israel on nyt ajettu omasta maastaan. Hänen poikansa, vaikkakaan eivät koskaan voi unohtaa Palestiinan pyhää pölyä, kuitenkin kuolevat toivottoman kaukana sen pyhitetyistä rannoista. Mutta näin ei ole ikuisesti, sillä hänen poikansa tulevat jälleen iloitsemaan hänestä – hänen maataan kutsuttakoon puolisoksi – sillä niin kuin nuori mies ottaa vaimokseen neitsyen, niin hänen poikansa ottavat hänet. ”Minä tuon teidät omaan maahanne,” on Jumalan lupaus heille. He kävelevät jälleen Israelin vuorilla, istuvat viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla.
Spurgeonin linjoilla oli myös amerikkalainen liikemies ja itseoppinut raamatunopettaja William E. Blackstone, joka tuli tunnetuksi aikalaistensa keskuudessa miehenä, joka opetti innostuneesti Raamatun profetioita Israelin kansallisesta heräämisestä ja juutalaisen kansan paluusta. Rakkaudestaan Chicagon alueelle Venäjältä saapuneita juutalaisia kohtaan hän myös perusti 1887 Chicago Hebrew Mission -nimisen lähetysjärjestön. Vuonna 1878 Blackstone kirjoitti bestselleriksi nousseen Jesus is Coming -kirjan, joka myi useita miljoonia kappaleita ja teki hänestä tunnetuimman raamatunopettajan tuon ajan Yhdysvalloissa. Blackstone kirjoittaa:
Ehkäpä sanot ”en usko siihen, että israelilaiset koskaan palaisivat Kanaanin maahan tai että Jerusalem rakennettaisiin uudelleen”. Rakas lukijani, oletko mahtanut ollenkaan lukea Jumalan sanaa näihin liittyen? Mikään ei ole Raamatussa sen selvemmin sanottu kuin tämä.
Vuonna 1891 Blackstone käynnisti kampanjan, jonka puitteissa hän keräsi satojen tunnettujen amerikkalaisten vaikuttajien nimet vetoomukseen, joka vaati Yhdysvaltoja auttamaan Venäjän vainottuja juutalaisia muuttamaan Palestiinaan. Tämä Blackstone Memorial -vetoomus luovutettiin presidentti Benjamin Harrisonille:
Miksi emme antaisi Palestiinaa takaisin heille [juutalaisille] Jumalan jakosuunnitelman mukaan maa kuuluu heille ja on luovuttamatonta omaisuutta, joka otettiin väkisin pois. Heidän viljellessään se oli hedelmällinen maa, joka elätti miljoonia juutalaisia ja työllisti heitä mäenrinteillä ja laaksoissa. He olivat maanviljelijöitä ja tuottajia sekä myös kaupallisesti merkittävä kansa – sivilisaation ja uskonnon keskus. Uskomme, että nyt on oikea aika kaikille kansoille ja erityisesti Euroopan kristityille maille esittää ystävällisyyttä Israelille. Miljoonat maanpaossa olevat ja heidän kauheat kärsimyksensä huutavat tuskassa myötätuntoa, oikeutta ja ihmisyyttä. Palauttakaamme tuo maa heille, maa, jonka Rooman valtakunnan esi-isät julmasti heiltä riistivät.
Yhteensä 413 allekirjoittajan joukossa oli 93 johtavan sanomalehden päätoimittajat, Chicagon, Bostonin, New Yorkin, Philadelphian ja Baltimoren pormestarit, johtavia kirkonmiehiä, rabbeja, huomattavia liikemiehiä kuten John D. Rockefeller ja J.P. Morgan, edustajainhuoneen puhemies T. B. Reed, senaatin ulkoasioiden komitean puheenjohtaja Robert R. Hitt sekä William McKinley, josta 1897 tuli Yhdysvaltojen presidentti. Vetoomus sai laajaa julkisuutta sanomalehdissä halki mantereen ja vaikutti niin poliitikkoihin kuin tavallisiin amerikkalaisiinkin.
Israelin valtion synty henkilöityi kriittisellä tavalla Harry S. Trumaniin, joka päädyttyään vastentahtoisesti Franklin Rooseveltin varapresidentiksi alkuvuodesta 1945, nousi presidentiksi Rooseveltin kuoltua yllättäen 12.4.1945, aivan toisen maailmansodan loppuhetkillä. Seuraavan kolmen vuoden aikana Truman ajoi läpi juutalaisvaltion perustamisen ja tunnustamisen vastoin oman hallintonsa ja ulkoministerinsä George Marshallin kantaa.
Trygve Lie, YK:n ensimmäinen pääsihteeri vuosina 1946–1952, summasi Trumanin roolin Israelin valtion kummisetänä seuraavasti: Luulen, että voimme turvallisesti sanoa, että jos ei olisi ollut Harry S. Trumania, ei olisi Israelia tänään.
Eräs Trumanin Palestiinan politiikan vastustajista, Yhdysvaltojen ulkoministeriössä työskennellyt korkea virkamies, kertoi myöhemmin näkemyksensä Trumanin motivaatiosta Israelin valtion tunnustamisen taustalla:
Truman oli raamatullinen fundamentalisti, joka jatkuvasti viittasi näihin Vanhan testamentin sanoihin: ”Tämän maan minä luovutan teille. Menkää ottamaan haltuunne se maa, josta minä olen valalla vannoen antanut lupauksen teidän isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä heidän jälkeläisilleen. (5. Moos. 1:8).
Israel on 70-vuotisen historiansa aikana osoittanut kuuluvansa – ei ainoastaan kansakuntien joukkoon – vaan maailman kehittyneimpien, vauraimpien ja onnellisimpien kansojen joukkoon, huolimatta siitä, että se on koko olemassaolonsa ajan elänyt erittäin haasteellisessa ympäristössä.
Nyt meidän on aika juhlia tätä yhtä maailmanhistorian merkittävintä tapahtumaa, ikiaikaisten lupausten täyttymistä. Ja rukoillaan ystävät edelleen rauhaa Jerusalemiin, Israeliin ja koko Lähi-Itään.
Am Yisrael Chai!
Kirjoituksessani mainitut henkilöt ja heihin liittyvät kertomukset löytyvät juuri ilmestyneestä kirjastani Israelin ihme ja presidentti Truman.
