Israelin kansallisvaltiolaki – rasismia vai raamatullisuutta?

Israelin parlamentin Knessetin 19.7.2018 äänin 62-55 hyväksymä kansallisvaltiolaki (Nation State Law) on herättänyt laajaa kritiikkiä niin Israelissa kuin myös maan ulkopuolella. Lain arvostelijat, joihin ovat liittyneet paitsi palestiinalaishallinto, myös Euroopan unioni, katolinen kirkko ja Kirkkojen maailmanneuvosto sekä osa USA:ssa toimivista juutalaisjärjestöistä, ovat moittineet lain olevan Israelin muita väestöryhmiä sortava ja korostavan juutalaisten ylivaltaa. Israelin sisältä sekä arabit että druusit ovat esittäneet rajua kritiikkiä lakia kohtaan ja järjestäneet mielenosoituksia lakia vastaan.

Uutistoimistojen mukaan EU:n ulkopolitiikan johtaja Federica Mogherini on kritisoinut lakialoitetta ”rauhanprosessin mutkistamisesta”, ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on jopa syyttänyt Israelin hallitusta Israelin valtion muuttamisesta apartheid-valtioksi ja maailman fasistisimmaksi ja rasistisimmaksi maaksi.

Kotimaisista medioista mm. Hesari ja YLE ovat – tavoilleen uskollisina – yhtyneet lain kritisoijiin. Demokraatin haastatteleman entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan mukaan Israel on matkalla apartheid-valtioksi ja Suomen Kuvalehdenkin mukaan Israel on apartheidin partaalla!

Ennen kuin pohdimme, mitä kristityn pitäisi tästä laista ajatella, katsotaan ensin, mitä laki sanoo (blogistin epävirallinen käännös englanninkielisestä tekstistä):

Peruslaki: Israel – Juutalaisen kansan kansallisvaltio

1. Perusperiaatteet
a. Israelin maa on juutalaisen kansan historiallinen kotimaa, jonne Israelin valtio on perustettu.
b. Israelin valtio on juutalaisen kansan kansallinen koti, jossa se toteuttaa luonnollista, kulttuurista, uskonnollista ja historiallista itsemääräämisoikeuttaan.
c. Oikeus harjoittaa kansallista itsemääräämisoikeutta Israelin valtiossa on ainutlaatuista juutalaiselle kansalle.

2. Valtion symbolit
a. Valtion nimi on Israel.
b. Valtion lippu on valkoinen, jossa on kaksi sinistä raitaa reunojen lähellä ja sininen Daavidin tähti keskellä.
c. Valtion vaakuna on seitsenhaarainen Menorah, oliivin lehdet molemmilla puolilla ja sana ”Israel” sen alapuolella.
d. Valtion kansallislaulu on ”Hatikvah”.
e. Valtion symboleja koskevat yksityiskohdat määritellään lailla.

3. Valtion pääkaupunki
Jerusalem, kokonaisena ja yhdistyneenä on Israelin pääkaupunki.

4. Kieli
a. Valtion kieli on heprea.
b. Arabikielellä on erityinen asema valtiossa; arabian kielen sääntely valtion laitoksissa tai niiden toimesta säädetään lailla.
c. Tämä lauseke ei vahingoita arabian kielelle ennen tämän lain voimaantuloa annettua asemaa.

5. Maanpaossa olevien vastaanottaminen
Valtio on avoin juutalaiselle maahanmuutolle ja maanpaossa olevien paluulle.

6. Yhteys juutalaiseen kansaan
a. Valtio pyrkii varmistamaan turvallisuuden juutalaisen kansan jäsenille, jotka ovat vaikeuksissa tai vangittuina juutalaisuuden tai kansalaisuutensa vuoksi.
b. Valtio toimii diasporassa vahvistaakseen valtion ja juutalaisen kansan yhteenkuuluvaisuutta.
c. Valtio pyrkii säilyttämään juutalaisen kansan kulttuurisen, historiallisen ja uskonnollisen perinnön diasporassa olevien juutalaisten keskuudessa.

7. Juutalaiset asutukset
Valtio pitää juutalaisten asutusten kehittämistä kansallisena arvona ja pyrkii kannustamaan ja edistämään niiden perustamista ja yhdistymistä.

8. Virallinen kalenteri
Heprealainen kalenteri on valtion virallinen kalenteri ja sen rinnalla gregoriaanista kalenteria käytetään virallisena kalenterina. Heprealaisen kalenterin ja gregoriaanisen kalenterin käyttö määritellään lailla.

9. Itsenäisyyspäivä ja muistopäivät
a. Itsenäisyyspäivä on valtion virallinen kansallinen vapaapäivä.
b. Israelin sodissa kaatuneiden muistopäivä ja holokaustin ja sankarillisuuden muistopäivä ovat valtion virallisia muistopäiviä.

10. Lepopäivät ja sapatti
Sapatti ja Israelin juhlat ovat vakiintuneita lepopäiviä valtiossa. Ei-juutalaisilla on oikeus säilyttää lepopäivät heidän sapatteinaan ja juhla-aikoinaan; tähän liittyvät yksityiskohdat säädetään lailla.

11. Muuttumattomuus
Tätä perussäädöstä ei saa muuttaa muutoin kuin toisella perussäädöksellä, joka saa Knessetin jäsenten enemmistön hyväksynnän.

European Coalition of Israel -järjestön (ECI) lainopillinen neuvonantaja Andrew Tucker, joka on toisena kirjoittajana kesäkuussa julkaistussa Israel on Trial -kirjassa, otti uuteen lakiin kantaa Brysselissä Euroopan parlamentissa elokuun lopulla kuvatussa tv-ohjelmassa:

Lakialoitteessa ei ole mitään lainopillisesti kiistanalaista. Se yksinkertaisesti sisällyttää tiettyjä kansainvälisessä laissa hyväksyttyjä käytäntöjä ja näkemyksiä Israelin omaan lainsäädäntöön.

Uusi laki ei esitä mitään, mikä ei olisi sisältynyt tai mihin ei olisi viitattu jo Israelin itsenäisyysjulistuksessa (1948) ja nykyisissä israelilaisissa laeissa. Juutalaisten kansallisvaltiolaki heijastaa yksinkertaisesti sitä, että Israelin valtio on juutalaiskansalle jo annetun itsemääräämisoikeuden toteutuma. Tietyllä tavalla uusi laki vain toistaa ne perusperiaatteet, jotka kansainvälinen yhteisö omaksui ja hyväksyi Palestiinan mandaatissa 1922 ja YK:n jakosuunnitelmassa 1947.

Uudessa juutalaisten kansallisvaltiolaissa ei selväsanaisesti puhuta vähemmistöjen oikeuksista, ja olisi ollut poliittisesti tarkkanäköisempää ainakin mainita ne, koska asia on niin herkkä. Uusi laki ei millään tavalla rajoita Israelin vähemmistöryhmien oikeuksia tai puutu niihin. Näihin ryhmiin kuuluvat arabit, muslimit, druusit ja kristityt.

Joukko Knessetin arabi-, druusi- ja vasemmistopuolueiden edustajia on vedonnut Israelin korkeimpaan oikeuteen, jotta se estäisi lain voimaantulon. Israelin oikeusministerin Ayelet Shakedin mukaan tällainen vetoomus kyseenalaistaa Knessetin roolin maan korkeimpana lainsäädäntöelimenä ja pitää mahdottomana, että korkein oikeus voisi ottaa siihen kantaa. Pääministeri Benjamin Netanyahu on ilmoittanut, ettei lakia tulla muuttamaan.

Entä miltä uusi laki vaikuttaa Raamatun valossa?

Pyhästä Kirjasta löytyy satoja viittauksia israelilaisten omaan maahan – eli juutalaisten kansallisvaltioon – ja yksi selkeimmistä ilmoituksista on tallennettu Hesekielin 28. luvun 25. jakeeseen:

”Näin sanoo Herra Jumala: Minä kokoan israelilaiset vieraiden kansojen keskeltä, maista, joihin heidät on hajotettu, ja tällä, minkä heille teen, minä osoitan pyhyyteni kaikille kansoille. Israelilaiset saavat asua omassa maassaan, jonka minä olen palvelijalleni Jaakobille antanut.

Paitsi että Jumala näyttää sitoneen pyhyytensä juutalaisten paluuseen Israelin maahan, Hän myös ilmoittaa antaneensa Israelin maan israelilaisille.

Raamattu on niin lukumääräisesti kuin myös sisällöllisesti ylivoimaisen selkeä Israelin maahan ja sen omistusoikeuteen liittyvässä ilmoituksessaan. Tätä vasten onkin erityisen hämmentävää, ettei sen enempää Kirkkojen maailmanneuvosto kuin Vatikaanikaan mitenkään viittaa Raamattuun kannanotoissaan. Sama tendenssi näkyy niin sekularisoituneen Euroopan Unionin kuin USA:n vasemmistoliberaalien juutalaisjärjestöjen kannanotoissa; Raamatusta poimitaan enää pyhäpäivät ja niitä tukevat traditiot, mutta usko Jumalan Sanaan ja sen ilmoitukseen on toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa kadonnut olemattomiin. Sama luopumus pätee järkyttävällä tavalla yhä laajemmin myös kristilliseen kirkkoon.

Historia on osoittanut, ettei juutalainen kansa ole koskaan voinut asua rauhassa missään muussa valtiossa kuin Israelissa – juutalaisessa kansallisvaltiossa – jossa myös muut kansallisuudet ja etniset ryhmät ovat heidän rinnallaan voineet asua. Tästä Raamattu antaa selvän viitteen (Jes. 14:1):

Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin.

Palestiinan alue ennen juutalaisvaltion perustamista oli niin muslimien kuin kristittyjenkin hallinnassa, ja juutalaiset olivat aina halveksittuja ja poljettuja omassa maassaan, aina siihen saakka, kunnes Raamatun lupaus Israelin valtion uudelleen rakentamisesta toteutui 14.5.1948 (Jes. 61:7):

Teillä on ollut häpeää kaksin verroin, teitä on syljetty ja pilkattu, mutta nyt te saatte omassa maassanne kaksinkertaisen perinnön ja teillä on oleva ikuinen ilo. 

Keskusteltaessa Israelista ja juutalaisesta kansasta, meidän kristittyjen tulisi ymmärtää, ettei kyse ole mistä tahansa kansakunnasta, vaan Jumalan erityisestä valinnasta (3 Moos 20:24):

Siksi minä olen sanonut teille: Minä annan teille omaksi maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen valinnut teidät ja tehnyt eron teidän ja muiden kansojen välillä.

Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalle juutalainen kansa, Israelin maa ja valtio ovat erittäin merkityksellisiä, ja siksi niiden pitäisi olla kristityillekin.

—

Tässä vielä muutamia raamatullisia poimintoja uskon ja ymmärryksen vahvistamiseksi:

• 2 Moos. 6:8 Minä vien teidät siihen maahan, jonka vannoin antavani Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Minä annan sen teille perintömaaksi, minä, Herra.’”
• Ps. 69:36 Jumala pelastaa Siionin ja rakentaa Juudan kaupungit. Hänen kansansa saa asua siellä, se ottaa maan omakseen.
• Jer. 3:18. Niinä päivinä Juudan heimo liittyy Israelin heimoon, ja yhdessä ne tulevat pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin omaksi teidän isillenne.”
• Jer. 23:7-8 Herra sanoo: ”Tulee aika, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset Egyptin maasta.’ Sen sijaan sanotaan: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi Israelin heimon jälkeläiset takaisin pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.’ Silloin he saavat jälleen asua omassa maassaan.”
• Jer. 30:3. Tulee aika, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon. Karkotetut minä tuon takaisin siihen maahan, jonka annoin heidän isilleen, ja he saavat sen jälleen omakseen. Tämän minä lupaan.
• Hes. 36:12 Minä tuon teidän rinteillenne elämää ja ihmisiä, minä tuon kansani Israelin. ”Sinusta tulee israelilaisten oma maa, heidän perintöosansa, etkä sinä enää joudu antamaan heitä tuhon omaksi.
• Hes. 36:28 Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.
• Hes. 37:20-22 ”Sauvojen, joihin sinä kirjoitat, tulee olla kädessäsi niin, että maanmiehesi näkevät ne, 21. ja sinun tulee sanoa heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä otan israelilaiset niiden kansojen keskeltä, joiden sekaan he ovat joutuneet, minä kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. 22. Siinä maassa, Israelin vuorilla, minä teen heistä yhden kansan.
• Hes. 39:28 Ja israelilaiset tietävät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, sillä niin kuin minä vein heidät pakkosiirtolaisuuteen vieraiden kansojen keskelle, niin minä myös kokoan heidät taas omaan maahansa, yhtäkään unohtamatta.
• Amos 9:15 Minä istutan heidät maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.
• Obadja 17 Mutta Siionin vuori on turvapaikka, se on oleva pyhä vuori. Jaakobin heimo ottaa jälleen haltuunsa siltä riistetyt maat.
• Nah. 2:3 Nyt Herra palauttaa Jaakobin suuruuden ja myös Israelin suuruuden, vaikka niiden maat on hävitetty ja viinitarhat tuhottu.
• Sak. 8:7-8 Näin sanoo Herra Sebaot: – Vielä minä pelastan oman kansani auringonnousun ja auringonlaskun maista. Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.