Kirjoittanut
Yli kolmekymmentä vuotta sitten kysyin kerran papinvaalissa mukana olevalta, mitä hän vastaisi, jos ihminen kysyisi häneltä, miten päästään taivaaseen. Soitin moneen kertaan myöhemmin tuota taskunauhurille tallentamaani kohtaa ja ihmettelin, kun vastaaja kovin kiusaantuneen oloisena yski ja naurahteli ja vastasi, että niin, voisihan sitäkin joku kysyä. No, jonkinlaisen vastauksen sain sitten kuitenkin häneltä puristettua.
Eräs julkisuuden henkilö kertoi vuosikymmeniä sitten miestenpäivillä vähän vastaavanlaista kokemusta, muistaakseni kirkkopäivien paneelista, jossa hän oli oman sielunsa hädässä yrittänyt saada selville, miten pelastutaan. Hän ei ollut ymmärtänyt vastausta eikä uuttakaan vastausta. Lopulta eräs paneelin osanottaja oli työntänyt hänelle käyntikortin käteen ja pyytänyt soittamaan ja tulemaan saunaan.
Kerran eräs vanginvartija, joka luuli kaikkien vankien karanneen, kysyi kahdelta kulkurisaarnaajalta: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että pelastuisin?” Vankilassa uskonsa tähden olleet, Paavali ja Silas, vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Mitähän tämän päivän kouluttajat sanoisivat tuosta apostolin vastauksesta? Sanoisivatko, että eihän nyt noin voi sanoa, eihän tuo Filippin vanginvartija tiennyt Jeesuksesta tuon taivaallista. Miten nuo miesrievut ajattelevat jonkun voivan uskoa aivan tuntemattomaan?
Joskus tulee sellainen tunne, että meidän aikanamme järki pyrkii ajamaan uskon ohi kirkossakin. Minulle rakkaassa Siionin kanteleen laulukirjassa, josta löytyy sekä lakia että evankeliumia, lauletaan: ”Ei ihmisjärki johda taivaaseen.” Saman sanoi uskonpuhdistajamme: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä, vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta.”
Edesmennyt anoppini kuunteli joskus kanssamme radion jumalanpalvelusta ja totesi sitten saarnasta: ”Jäi paras asia sanomatta!” Ja mikähän tuo paras ja tärkein asia oli? Se oli se, että Jeesuksen tähden saa uskoa kaikki synnit anteeksi.
Oman herätysliikkeeni edellisiä sukupolvia on joskus nimitetty ”helppouskoisiksi.” Mitähän sillä on tarkoitettu? On tarkoitettu sitä, kun sanomme, että synnit saa uskoa heti anteeksi Jumalan sanan todistuksen perusteella. Koko maailma on jo lunastettu ja kaikkien ihmisten kaikki synnit on jo sovitettu. Koska ne on sovitettuja syntejä, saa ne uskoa heti anteeksi. Kasteessa meille on jo lahjoitettu Kristuksessa oleva anteeksiantamus. Meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Ottaako kipeää, koeta nipistää
Emmehän unohda, että evankeliumi on Jumalan voima. Evankeliumin sisältö on Paavalin mukaan se, että Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi. Oletko sinä syntinen? Koetahan nipistää itseäsi mistä tahansa paikasta –ja lujaa. Jos ottaa kipeää, olet syntinen. Miten niin? Raamattu sanoo, että lihan teot ovat ilmeiset, niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Sitten Paavali sanoo varoituksen sanan: ”Ne jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.” Eli muun muassa näiden täytyy olla syntiä. Mitä se nipistäminen tähän kuului? Jos otti kipeää, olet vielä lihassa, lihallinen ja sinussa vaikuttavat kaikki nämä synnit, niin kuin minussakin. Juuri siksi me tarvitsemme joka hetki Vapahtajaa ja hänessä olevaa kaikkien syntiemme anteeksiantamusta.
Kuten jo sanoin, se on valmiina. Saat heti uskoa kaikki syntisi anteeksiannetuiksi.
Tämän piti olla blogi. Voiko blogissa kirjoittaa tällaista? Järki ja ehkä totuttu tapakin sanovat ei, mutta kerran eräs minulle rakas kirkkoherra, joka kierteli kuukausia Kanadassa vanhojen suomalaisten keskuudessa, sanoi että, hän siellä tajusi, että tämä on todennäköisesti viimeinen kerta, kun hän näitä vanhoja ihmisiä tapaa. Pitää olla jotakin todellista annettavaa. Hänelle tuli erityisen tärkeäksi jokaisessa puheessa ja saarnassa kertoa, miten taivaaseen päästään. ”Seurakuntalaisetkin sanoivat, että saarnani paranivat sillä reissulla, ja nyt ne ovat ruvenneet kyselemään, että milloin menen sinne uudestaan”, kertoi rovasti myöhemmin hymynkare suupielessään piispalleen keinutuolissa keinahdellen. Siinä hän kertoi keinuvansa sen tähden, että kaikki sameat ajatukset laskeutuvat alas ja vain kirkkaat jäävät pintaan!
Ehkä meidänkin olisi hyvä istua rauhassa kiikkustuoliin ja miettiä, mikä on kaikkein tärkeintä työssämme ja toimessamme kristillisen kirkon työntekijöinä ja kristillisen median edustajina, ettei vain jää paras asia sanomatta.
Kirjoittaja on Sanansaattaja-lehden päätoimittaja ja Sley-Media Oy:n toimitusjohtaja.
