Kirjoittanut
Lastenkirjailija ja äidinkielenopettaja Maria Kuutti asuu Kangasniemellä perheensä kanssa.Mervi Pyykkönen suositteli minulle Jukka Mäkisen Edessä huominen -romaania (1986). Kirja kertoo Markku Laaksosesta, alkoholisoituneesta eronneesta miehestä. Markku törmää tuon tuosta uskoviin, muun muassa naapuriinsa Rauno Virtaan, joka pitää todistuspuheenvuoroa torilla. Raunon puhe sekä kiinnostaa että nolottaa Markkua. Raunolta Markku uskaltaa kuitenkin kysellä uskonasioista, esimerkiksi siitä, poistaako Jeesus kaikki ongelmat. Ei poista, Rauno kertoo.
Raunon elämässä totisesti riittää ongelmia. Miekkonen kuvataan varsin epätäydelliseksi: hän kaahailee liikenteessä, on todella ilkeä vaimolleen ja suunnittelee avioeroa, koska on ihastunut kuorotoveriinsa. Kirja ei sorru maalaamaan uskovista liian ruusuista kuvaa: jokaisella on omat ongelmansa, ja jokainen on omalla tavallaan hyvin epätäydellinen.
Pidin itse kirjan realistisesta otteesta: Kirjan luettuaan ei kukaan voi ainakaan kuvitella, etteikö kelpaisi uskovaksi epätäydellisyytensä takia. Kirja ei myöskään sorru paasaukseen vaan jättää usein lukijan tulkittavaksi, miten sitten käy.
– Kirjassa on hyvää se, että kirjan karujen ja pelkistettyjen 1980-luvun pikkukaupungin ihmiskohtaloiden elämän tuoksinassa Jumala vaikuttaa ihmeellisesti! Kohtaa ihmisen juuri oikeilla, ratkaisevilla hetkillä, Mervi kertoo.
Saman Jumalan johdatusta koki Mervikin, kun tarttui tähän kirjaan etsiessään matkalukemista kirpputorin hyllystä:
– Koin tuolloin omassa elämässäni tietynlaista etsikkoaikaa ja kun sitten lomakohteessa huomasinkin lukevani hengellistä kirjaa, koin sen olevan rukousvastaus! Samalle lomalle mukaan ottamani Raamattu tarttui ehkä tämän kirjan siivittämänä iltalukemisekseni.
Mervi kuvailee kirjan tekstiä kieliasultaan suppeaksi. Onkin totta, ettei romaanissa juuri leikitellä kielellä vaan pyritään pikemminkin selkeyteen. Sen sijaan minulla itselläni oli alussa vaikeuksia päästä kirjan tapahtumiin sisään, sillä hahmoja on paljon eikä heti ole selvää, että juuri Markku Laaksonen on keskiössä. Lukujen näkökulmat vaihtelevat: milloin kerrotaan Markun ex-vaimon elämästä, milloin pojan, milloin naapurin vaimon. Runsas hahmogalleria vaatiikin keskittymistä.
Edessä huominen muistuttaa siitä, että usko tarjoaa kaikille tarpeellista toivoa. ”Ehkäpä minulla on vielä mahdollisuus”, huokaavat kirjan hahmot yksi toisensa jälkeen. Itse pidin erityisesti siitä, miten monet kirjan uskovat rukoilivat toisten puolesta. Minusta on ihanaa tietää, että olen itsekin rukousten kannattelema.
