Itsenäisyyspäivä rintamalla

Itsenäisyyspäivä vuonna 1939 valkeni hauraana. Suomen eduskunta oli evakossa. Presidentti Kyösti Kallio oli muuttanut linnasta pois pommitusten pelossa. Linnassa ei juhlittu. Kuitenkin ministerit Väinö Tanner ja Risto Ryti päättivät järjestää pienimuotoisen itsenäisyyspäivävastaanoton, jossa oli paikalla myös kansainvälistä lehdistöä. Näin saatettiin kumota Neuvostoliittolaisten maailmalle levittämä huhu Suomen hallituksen pakenemisesta tuntemattomaan paikkaan.

 

Tunnelma oli varmasti koko maassa järkyttynyt. Suomen sotilaat olivat taistelleet hyökkääjiään vastaan viikon ja sota oli vaatinut ensimmäiset uhrinsa. Kallion radiopuhetta itsenäisyyspäivänä kuunneltiin erityisen tarkalla korvalla. Olihan Suomen nuori itsenäisyys katkolla. Puheessaan Kallio yhtyi ihmisten järkytykseen, valoi rohkaisua kansaan ja kertoi vahvasti luottavansa kansan yhtenäisyyteen ja suomalaisten sotilaiden taistelutahtoon.

 

Isoisäni oli yksi Suomea puolustaneista sotilaista. Hän kuvaa tunnelmia rintamalta 6.12.1939 päivätyssä kirjeessään näin: ”Vielä ei auta antautua toivottomuuteen, sillä saattaahan vielä ihme tapahtua, että emme menetä itsenäisyyttämme. Ja jos sen menetämme olemme kuitenkin parhaamme koittaneet sen säilyttämiseksi, ettei tarvitse hävetä, että olemme vapautemme vapaasti luovuttaneet, ja että huonosti olemme maamme perintöä hoitaneet.”

 

Suomalaiset eivät luovuttaneet, vaikka inhimillisesti asetelma näytti toivottamalta. Olihan vastassa suuri ja mahtava maa. Mutta suomalaissotilaissa oli taisteluhenkeä ja periksi antamattomuutta. Kiitos Jumalalle, maamme säilyi itsenäisenä. Kiitos myös rintamalla taistelleille sotilaille. He ovat sankareita kaikki.

 

Suomalaisten periksi antamattomuuden oli pannut merkille myös Yhdysvaltain entinen Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck, kun hän oli aloittanut tehtävässään Suomessa. Suomen Kuvalehdelle antamassaan haastattelussa hän oli todennut suomalaisista näin: – – yhä uudestaan olette kohdanneet haasteita, jotka lannistaisivat pessimistin. Siitä hetkestä, kun lukee ensimmäisen Suomea käsittelevän kirjan siihen hetkeen, kun astuu Suomen maaperälle, käy selväksi, että luovuttaminen ja antautuminen eivät ole teidän maanne DNA:ssa – -.

 

Toivottavasti sitkeys, sisu ja periksi antamattomuus kuuluvat edelleen suomalaisten perusominaisuuksiin. Niiden avulla selvitään yhdessä myös tulevista haasteista ja vaikeuksista. Mutta näistä ominaisuuksista on todella hyötyä vain silloin, kun turvamme on Jumalassa. Kyösti Kalliokin lopetti vuoden 1939 itsenäisyyspäivän puheensa sanoin: Kaikukoon Lutherin virsi: ”Jumala ompi linnamme.” Kaikukoon se myös tänä itsenäisyyspäivänä. Isoisäni sanoin: ”Jäädään korkeimman huomaan.”