Kirjoittanut
Hyvän Paimenen sunnuntain kunniaksi kirjoitan lampaista ja laumasta.
Ajattele nyt lammasta, joka on hyvin omituinen. Se sanoo kuuluvansa laumaan. Lampaan tekee omituiseksi se, että lammas ei milloinkaan ole laumassa. Ehkäpä kerran vuodessa se käy kuuntelemassa Paimenta, mutta ei halua olla Paimenen kaitsennassa. Lampaan turkki on takkuinen ja se näyttää monella tapaa riutuneelta. Se syö väärää ruokaa, joka ei sen märehtiville sisäelimille sovi. Lisäksi sen tavat ovat muuttuneet sikojen ja koirien tavoiksi. Lammas perustelee itselleen tilanteensa ja tapansa sillä, että lampaan nimi on Hyvän Paimenen lauman jäsenrekisterissä.
Tälle lampaalle, joka asuu vihreitten niittyjen ulkopuolella, tulee lammasherrainvirastosta lehtiä, joissa tyynnytellään, että ole vain niin kuin olet ja elä vain niin kuin elät, tärkeintä on, että pysyt jäsenenä rekisterissä ja maksat jäsenmaksusi. Samaan aikaan muistutetaan, ettei niistä kannata välittää, jotka sanovat kuulevansa Hyvän Paimenen äänen ja kulkevat hänen kaitsennassaan. Lammasherrain korkeimmat herrat, ylipässeiksikin heitä kutsutaan, muistuttavat myös siitä, miten tärkeää on suvaita kaikkea. He opettavat lampaita, miten laiduntaminen on vanhanaikaista ja kaikki laumassa elämisen oikeat ohjeet ovat vain ihmisten aikaan sidottuja mielipiteitä. Lampaat kuulevat mielellään kaikkea tätä.
Mutta ei lammas voi elää erossa laumasta. Lammas on laumaeläin. Ei lammas elä väärällä ravinnolla vaan tarvitsee oikeaa ruokaa pysyäkseen terveenä. Lammas ei voi kuulua laumaan vain rekisterissä. Lampaan täytyy kuulua laumaan olemalla ruumiillisesti osa laumaa. Lampaan täytyy olla paikalla, kun Paimen kuljettaa vihreille niityille ja juomaan. Lampaan täytyy syömällä syödä ruokaa ja juomalla juoda juomaa.
Seuraavassa sitaatissa tulee hienosti esille todellisen kirkon jäsenenä olemisen laatu ja todellisuus:
”Sen sijaan meidän on saarnattava niin, että he ilman määräyksiämme kokoontuvat ja suorastaan vaativat meitä pappeja antamaan sakramentin. Tähän päästään sanomalla heille näin: Joka ei hakeudu ehtoolliselle eikä kaipaa sitä vähintään kerran tai neljästi vuodessa, se on vaarassa halveksia sakramenttia ja lakata olemasta kristitty. Hän on yhtä vähän kristitty kuin se, joka ei usko eikä kuule evankeliumia.”(Vähä katekismus, Esipuhe papeille ja saarnamiehille)
Kun puhutaan kirkon jäsenkadosta, on tämä varsinainen lauman jäsenenä oleminen unohtunut lähes kokonaan. Ollaan huolissaan vain rekisterijäsenyyden vähenemisestä. Tilastojen mukaan Suomen ev.lut. kirkon jäsenrekisteriin kuuluu 4 170 748 lammasta. Kuinka moni heistä todella kuuluu Jumalanpalvelusta viettävän seurakunnan laumaan? Kuinka moni heistä kuulee Hyvän Paimenen ääntä ja käy hänen ruokittavanaan?
Raamatun ja luterilaisen käsityksen mukaan kirkon yksinkertaisin määritelmä on seuraava: ”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: (Joh. 10:3) sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ”ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen”.”(SO 10.) Todellinen kirkko ovat ne, jotka osallistuvat ja ovat osallisia jumalanpalvelusta viettävän seurakunnan elämään ihan oikeasti. ”Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.”(CA VII) Todellinen lauman jäsenkato on siis juuri yhtä suuri kuin on kirkossakäymättömien ja Jeesukseen uskomattomien joukko. Jäsenkadosta pitäisi puhua elävän uskon ja kirkossakäynnin katona. Siitä pitäisi olla huolissaan ja tehdä uutisia.
Etsi lammas itsellesi paikka jossa kuulet Hyvän Paimenen äänen. Kun löydät lammastarhan, pysy siellä, anna paimenen palvella ja ruokkia itseäsi lahjoillaan. Kerro sitten kaikille eksyneille lampaille, että vielä on pieni karitsoiden lauma jota Paimen kokoaa ja kaitsee.
”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Luuk 12:32
