Kirjoittanut
Kirjoittaja on pastori, joka työskentelee Suomen Raamattuopiston palveluksessa.Arvoisa pastori Pesu,
Sappeni kiehui, kun erehdyin kuuntelemaan järjestönne radiojumalanpalvelusta. Lähetys kuului siltä kanavalta, joka mainostaa uivansa pintaa syvemmälle. Mutta sehän on aivan väärin sanottu. Jos mennään pinnan alle, sukelletaan. Jo vanha kansakoulun opettaja tiesi, että on olemassa koko- ja puolisukeltajia, muttei koko- tai puoliuimareita.
Jumalanpalveluksessa messusi joku Kortesalmi (tai vastaava). Mies lauloi kuin Pavarotti. Ei sillä, että erityisemmin pitäisin klassisesta musiikista. Jostain minulle toistaiseksi tuntemattomasta syystä kyseinen tyylilaji vain sopii peltohommiin kuin kirnuvoi nisupullan päälle. Traktori puskee suoraa vakoa, kun ämyreissä soi Funiculì, Funiculà.
Koko jumalanpalvelus meni mönkään, kun Korteniemi (tai mikä lie) kehotti kuulijoita tulemaan Jeesuksen luokse. Mitä lööperiä! Ei rovasti Kytösavu koskaan puhunut mitään tuollaista. Ainut, minne hän väkeä haastoi, oli kirkkokahvit. Ja minä olen oppinut luottamaan kirkkoherran sanaan. Sanotaanhan Isossa kirjassakin, että ”herran pelko on viisauden alku”. Ja montako herraa on seurakunnassa? Vain yksi, kirkkoherra.
Myönnän kyllä, että seurakunnan tärkein työntekijä löytyy keittiöstä. Työntekijän arvo on nimittäin suoraan verrannollinen hänestä saadun negatiivisen palautteen määrään. Papit voivat toheloida, miten tahtovat, ja aina riittää selkääntaputtajia. Mutta auta armias, jos seurakunnan emäntä keittää liian laihaa kahvia tai laittaa lihakeittoon liian vähän sattumia. Saman tien on paikallislehden yleisöosasto täynnä tulikivenkatkuisia kommentteja.
En vain ymmärrä, miksi luterilaisen täytyisi tulla uskoon. Edesmennyt kummisetäni totesi hääpuheessaan: ”Kyllä se meidän Seppo on niin hyvä ihminen!” Ja samaa rataa olen jatkanut tähän päivään saakka.
En polta, enkä lyö vaimoani. Joskus kyllä kiroilen, mutta silloinkin vain vahingossa. Maksan mukisematta kirkollisveroa. Olin kolme kautta mukana seurakunnan rakennuslautakunnassa. Tervasimme kökällä kirkon paanukaton kahteen kertaan.
Jos taivaan portit eivät aukene tällaiselle, kenelle sitten?
Voi hyvin!
Ystäväsi Seppo
Lisää kirjoituksia löytyy Pastori Pesun Facebook-sivulta
