Kirjoittanut
Tie on vienyt kirjoittajaa koulumaailmasta lähetystyöhön Lähi-itään. Tällä hetkellä hän elää lähetyselämää kotimaassa Lähetysyhdistys Kylväjän apulaislähetysjohtajana.Eri puolilla Suomea on ryhmiä, jotka rukoilevat oman paikkakuntansa ja lähialueensa puolesta. Uskollisen rukouspohjustuksen kautta on jo nyt syntynyt uusia tapoja olla yhdessä seurakunta, joka ei vain järjestä tilaisuuksia vaan elää uskoa todeksi yhteisönä. Tavoitteena ei ole vain kirkon jäsenten ja verotulojen vähenemisen hillitseminen, vaan on unelmoitu ja tullut mahdolliseksi myös uusien ihmisten liittyminen seurakuntaan ja uskoon tulo.
Lähetys on kirkon ydintehtävä, joka on liian usein kapeutunut lähetysväen ja lähetyksen työalan erityisharrastukseksi. Löytyisikö ratkaisu meidän kristittyjen uudenlaisesta itseymmärryksestä? Suomesta on tullut lähetyskenttä, jossa saamme kaikki opetella uutta identiteettiä. Perinteisistä lähetin ja lähettäjän rooleista voi jälkikristillisessä todellisuudessa ottaa askelia kohti jokaisen kristityn Jeesuksen valtuutettuna todistajana elämistä. Lähetyskäsky on annettu monikossa, seurakunnalle. Käytännössä työ toteutuu niin, että minä kutsun ja tuon ystävän seurakuntaan. Silloin lähetys ei eriydy lähetyspiireihin, vaan lähetys on kaikissa piireissä.
Seurakunta toimii aina lokaalisti, paikallisesti, ja etsii sen kaupungin ja yhteisön parasta, minkä keskellä toimii. Samaan aikaan jokaisen kristityn ja seurakunnan identiteetti on aina globaali, sillä seurakunta on osa maailmanlaajaa Kristuksen ruumista, kirkkoa. Meidän tehtävämme on, Jeesuksen tehtävänannon mukaan, valloittaa maailma! Lähetystyö muistuttaa meitä ottamaan Jeesuksen lähettiläänä toimiminen tosissamme. Tämä ei tarkoita vertailua tai vaatimusta, vaan näkyä ja sisäistä sysäystä voittaa lepokitka ja lähteä liikkeelle. Todistajan tehtävä pysyy samana maantieteellisestä sijainnistamme riippumatta.
Jeesus lähetti opetuslapsensa useamman kerran lyhytaikaiseen lähetystyöhön lähialueille, ennen maailmanlähetyksen alkua (Luuk. 10:1-20). Mistään kevytlähettiydestä ei ollut kyse, sillä sanoma Jumalan valtakunnasta ja vastaan tuleva kahden todellisuuden rajapinta vastustuksineen oli sama jo silloin. Jumalan kohtaaminen Jeesuksessa ja häneen kanssaan oleminen on sekä seurakunnan että lähetyksen lähtökohta ja tavoite. Sille, että joku loukkaantuu Jeesukseen, emme voi mitään. Sille, että kukaan ei loukkaantuisi lähettiläiden tökeryyteen, voi ja pitää tehdä jotain.
Niin herätysten kuin lähetysliikehdinnänkin taustalla on aina ollut rukous. Rukous on mahdollistanut Jeesuksesta kertomisen ja ihmisten kutsumisen hänen luokseen siellä missä näin ei ole aiemmin tapahtunut. Joko sinun paikkakunnallasi rukoillaan? Minkä maan ja kansan puolesta sinä rukoilet?
