Kirjoittanut
Pasi Turunen on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja. Hän on kirjoittanut muun muassa kirjat Vartiotorni – Valtakunta uudessa valossa (2015, 2p.), Uskon Puolesta (2011) sekä uusimpana Israel – Jumalan silmäterä, maailman silmätikku (2018, 2p.) www.patmos.fi”Kirkkoa myydään kuin kauramaitoa.” Näin aloitti kolumninsa Ella Luoma, teologi ja kulttuuri-ilmiöiden tarkkailija, viime vuoden Kirkko ja kaupunki -lehdessä ( 20.8.2024). Hän käsitteli kirjoituksessaan kirkon brändäytymistä ja pohti, kuinka kärsivä Jeesus sopii huonosti markkinointilogiikkaan. Kolumni on oivaltava ja ansaitsee muutamia ajatuksia herättäneitä nostoja näinkin kauan ilmestymisensä jälkeen.
Luoma tarttui tekstissään siihen, kuinka kristillinen viesti saattaa helposti muovautua markkinoiden muotoihin, jolloin olennaisin – sanoma rististä – voi vaarantua.
Mutta mitä Luoma tarkalleen ottaen kirjoitti?
Jeesuksesta trendikäs brändi?
Luoma viittaa vanhaan meemiin, jossa iloisenvärinen Jeesus hymyilee ja näyttää peukkua.
Kyseessä on kuva elokuvasta Dogma (1999), jossa roomalaiskatolinen kirkko lanseeraa uuden ”Katolisuus WOW!” -kampanjan.
Sen tarkoituksena on tuoda positiivista muutosta kirkon imagoon, jotta se houkuttelisi enemmän ihmisiä.
Perinteinen ristiinnaulittu Jeesus koettiin masentavaksi, ja tilalle tuli Buddy Christ, ”Kamu-Kristus”, joka esittäytyy lempeänä kaverina.
Luoman mukaan tämä on kuvaavaa sille, kuinka kirkko toisinaan hukkaa itsensä markkinointilogiikkaan.
”Kirkkoa yritetään myydä kuin kauramaitoa, ikään kuin se olisi yksi tuote muiden joukossa”, Luoma toteaa.
Kun kirkko haluaa olla cool – ”Jesse diggaa sua!”
Luoman kolumni palauttaa mieleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 2007 lanseeraaman Jesse diggaa sua! -kampanjan, joka herätti aikanaan laajaa keskustelua.
Kampanjassa Jeesusta esiteltiin rentona ja hyväksyvänä tyyppinä, joka ”diggaa kaikkia” ja jolle jokainen kelpaa juuri sellaisena kuin on.
Mainosjulisteet ja slogan pyrkivät tekemään kristinuskosta lähestyttävämpää erityisesti nuorille.
Mutta monet kokivat, että viesti vesitti kristillisen uskon ydinsanoman.
Luoman kritiikki kirkon markkinointiajattelusta osuu myös tähän kampanjaan. Kun kirkkoa yritetään brändätä positiiviseksi ja helposti lähestyttäväksi, vaarana on, että Jeesuksesta tehdään enemmän imagohahmo kuin kärsivä Vapahtaja.
”Jesse diggaa sua!” viestitti rakkautta ja hyväksyntää – mikä itsessään on tärkeä osa evankeliumia – mutta Luoman tekstin hengessä voisi kysyä: Unohtuiko samalla ristin kantamisen ja kilvoittelun todellisuus?
Tämä ilmiö ei rajoitu vain yksittäisiin kampanjoihin, vaan se kertoo laajemmin siitä, miten kirkko kamppailee paikastaan nykyajan kulttuurissa.
Evankeliumi palvelumuotoiluna?
Luoma jatkaa pohtimalla, kuinka kirkollisessa viestinnässä pyritään usein tekemään sanomasta helposti lähestyttävää.
Monimutkaiset käsitteet, kuten Jumalan Karitsa, kolminaisuus tai armo, jäävät taka-alalle, koska ne voivat tuntua vieraannuttavilta. Sen sijaan puhutaan ”henkisestä hyvinvoinnista” ja ”meditaatiosta”, koska ne myyvät paremmin.
Mutta mitä tapahtuu, kun Jeesuksesta tehdään miellyttävämpi hahmo?
Luoma muistuttaa, että kristillinen elämä ei ole sponsorisopimus, eikä seurakunta ole kuluttajille räätälöity palvelu.
Jeesuksen seuraaminen on vaativaa – se tarkoittaa itsensä kehittämistä, luopumista ja ristin kantamista.
”Kirkon jäsenyys ei ole asiakkuus, jossa kaikki tarpeet täytetään”, Luoma kirjoittaa.
Tämäkö on kristillisen sanoman kohtalo?
Luoman kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta myös meille herätyskristityille evankelikaaleille.
Saatamme langeta samaan ansaan: viestimään uskoa markkinoiden mukaisesti, jotta se tuntuisi houkuttelevammalta.
On helppoa puhua Jeesuksesta, joka täyttää kaikki tarpeet.
Mutta täyttääkö hän ne todella?
Jeesus vastaa suurimpaan tarpeeseen – pelastukseen – mutta ei suinkaan lupaa täydellistä ongelmista vapaata elämää.
Tällainen ajatus sotii nykykulttuurin odotuksia vastaan, joissa kaikki on tuunattavissa ja optimoitavissa paremman, sisältö- ja kokemusrikkaamman elämän saavuttamiseksi.
Meillä on taipumus tehdä Jeesuksesta personal trainer, jonka tehtävä on parantaa elämänlaatua.
Mutta kun vastoinkäymisiä sitten tulevat, petymmekö häneen asetettuamme häneen odotuksia, jotka eivät alunperinkään kuuluneet diiliin. Jäikö pienellä kirjoitettu lukematta?
Evankeliumin yksinkertainen mutta haastava sanoma
Luoman mukaan kirkko elää ajassa ja evankeliumin viestintää on päivitettävä. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Mutta samalla on vaara, kuten Luoma toteaa, että ristin sanoma pehmenee liikaa.
Kristinuskon keskeinen sanoma on Jeesuksen uhri ja ylösnousemus. Se ei ole helppoa tai houkuttelevaa, mutta juuri se erottaa sen muista elämänfilosofioista.
Jos kristinusko tarjoaa ihmisille kaiken sen, mitä he voivat saada jostain muualta, miksi seurata juuri Jeesusta? Mikä erottaa kristinuskon muista?
Mitä ainoalaatuista sillä on tarjottavana? Miksi valita juuri Jeesus?
Evankeliumi on yksinkertainen, mutta samalla se loukkaa ihmisen mukavuudenhalua.
Jeesus ei pehmentänyt sanomaansa edes omana aikanaan – ja siksi hän joutui ristille.
On tärkeää pitää kiinni evankeliumin totuudesta, vaikka se ei olisi muodikasta tai trendikästä.
On kestettävä se, että sana rististä on hullutus tämän maailman ihmisille, koska juuri se niille, jotka uskovat on loppu viimein ainoa Jumalan voima pelastukseksi.
Ja ehkä juuri siksi kristittyjen tehtävä ei ole olla markkinointitoimisto – vaan totuuden majakka.
