Kirjoittanut
Edelliseen kirjoitukseeni palestiinalaisvaltiosta tuli paljon kommentteja, osa asiallisia, osa turhaa jankkaavia. Olisi kiintoisaa jatkaa sitä keskustelua, mutta lupasin seuraavaksi kirjoittaa Jerusalemista. Liikumme siis samassa aihepiirissä ja jälleen on luvassa lunta tupaan, sillä teksti ei sovi kaikkien pirtaan. Mutta pitäisikö sopia?
Jerusalem mainitaan Raamatussa 854 kertaa, ylivoimaisesti enemmän kuin mikään muu paikkakunta. Se on aivan erityisellä tavalla Jumalan valitsema kaupunki. Sen ainutlaatuista asemaa kuvaa kuningas Salomolle lausuttu ennustus: ”En riistä pojaltasi koko valtakuntaa, vaan jätän hänelle yhden heimon palvelijani Daavidin ja valitsemani kaupungin, Jerusalemin tähden.” (1. Kun. 11:13). Daavidin mainitseminen tässä yhteydessä tarkoittaa hänelle lausuttua lupausta suvun ikuisesta kuninkuudesta, siis Messiaasta. Jerusalem puolestaan on Messiaan kuoleman ja ylösnousemuksen kaupunki. Siksi tämän suvun ja tämän kaupungin pitää säilyä Messiaaseen asti.
Uudessa testamentissa Jerusalem on myös keskeinen: Jeesus kuolee ja nousee kuolleista siellä. Maailmassa on siis vain yksi kaupunki, jossa syntimme on sovitettu. Sieltä myös lähti evankeliumi kaikkeen maailmaan. Muutoin kaupungin asema Uuden testamentin teksteissä ei ole erityisen mairitteleva. Paavali vertaa sitä vanhaan lakiliittoon ja orjuuden kaupunkiin (Gal. 4:25), koska se ei ottanut Jeesusta vastaan. Ilmestyskirja rinnastaa kaupungin jopa Sodomaan ja Gomorraan (Ilm. 11:8). Sitten siellä on taivaallinen Jerusalem, mutta siellä emme vielä ole. Näiden lisäksi on pari mainintaa siitä, että Jerusalemissa olisi juutalaista kansaa vielä Jeesuksen palatessa takaisin (Matt. 23:37-39 ja Luuk. 21:24).
Mitä johtopäätöksiä näistä olisi tehtävä tämän päivän rauhanneuvotteluihin, joissa Jerusalemin asema on yksi vaikeimmin ratkaistavia kysymyksiä? Voidaanko Jerusalem jakaa juutalaisten ja palestiinalaisten kesken? Raamatun valossa asia on aika selvä: se ei vastaa tähän kysymykseen. Se voidaan jakaa tai olla jakamatta – kyse on poliittisesta, ei raamatullisesta ratkaisusta. Tosiasiallisestihan kaupunki on jo jaettu siinä mielessä, että sen läntisessä osassa asuu vain juutalaisia ja itäinen puoli on arabien asuttama. Lisäksi itäistä osaa halkoo massiivinen turvamuuri, jonka molemmilla puolilla asuu palestiinalaisia. Jakamiskysymyksellä kuitenkin tarkoitetaan sitä, että arabipuoli haluaisi tehdä sen (itäisen osan) viralliseksi pääkaupungikseen.
En spekuloi tässä kirjoituksessa kaikista poliittisista ulottuvuuksista, enkä esim. pohdi Hamasin ja Fatahin erilaisia linjauksia suhteessa Israeliin. Se on politiikkaa. Tarkastelen asiaa puhtaasti Raamatun ilmoituksen kannalta. Näin ollen kysymys kuuluu: onko Raamatussa sellaista mainintaa, jonka perusteella Jerusalemia ei voisi jakaa juutalaisten ja palestiinalaisten kesken? Ne jotka vastustavat jakamista, tukeutuvat useimmiten Psalmin 22 jakeeseen kolme, joka kuuluu nykyisen käännöksen mukaan: ”Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu.” Vanha käännös ilmaisi asian näin: ” Sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen.” Monien mielestä oikein käännös olisi sen suuntainen kuin vanha englantilainen Kings James Version ehdottaa:” Jerusalem is builded as a city that is compact together.” Sen mukaan Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, joka kuuluu yhteen. Jakeen viimeinen verbi ei esiinny Vanhassa testamentissa missään muualla kuin tässä. Kielellisesti se voi viitata joko yhteenkokoontumiseen tai yhteenliittämiseen.
Asiayhteys osoittaa, että suomalaiset käännökset ovat oikeassa korostaessaan Jerusalemia kaupunkina, jonka temppeliin juutalaiset kokoontuivat suurille juhlille rukoilemaan. Se oli Jumalan kansan yhteentulemisen kaupunki. Psalmi ei puhu mitään siitä, ketkä tulevaisuudessa saavat asua kaupungissa, eikä siitä miten sen poliittinen asema olisi määriteltävä.
Jerusalemin jakaminen on äärimmäisen vaikea poliittinen kysymys. Raamatusta parhaan ohjeen saamme samaisen Psalmin 22 viimeisestä jakeesta: ”Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.”
