Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Perusta-lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi kirjoittaa (Seurakuntalainen.fi 23.2.21) Oulun seurakuntien johtavan perheneuvojan Ilkka Kurjenmäen kirjoituksen herättämästä kritiikistä. Marjokorpi pitää sopimattomana some-keskustelua, jossa on pohdittu, onko perheneuvonnan asiakkaita tekstissään eriarvoistava Kurjenmäki sovelias hoitamaan Oulun johtavan perheneuvojan virkaa.
Koska Marjokorpi nimeltä mainiten kommentoi muiden muassa minua, pidän tarpeellisena esittää hänen tekstiinsä eräitä huomioita.
Marjokorven mukaan kirkkoomme on pesiytynyt kulttuuri, jossa ”ihmisiä pyritään vaientamaan ja heille pyritään saamaan jopa potkuja työpaikastaan, jos he ovat joissakin kysymyksissä väärää mieltä”.
Marjokorpi erehtyy kahdessa keskeisessä asiassa. Ensinnäkään kyse ei ole Kurjenmäen vaientamisesta, vaan hänen tekstinsä kritikoimisesta. Esimerkiksi minä pidän sinänsä hyödyllisenä, että Kurjenmäen ajattelusta tiedetään nyt julkisuudessa aiempaa enemmän.
Toiseksi työ- tai virkasuhdetta ei voi purkaa niin epämääräisellä perusteella kuin ”väärää mieltä” olemisella. Työ- tai virkasuhteen purkamiseen tai irtisanomiseen on oltava lakiin perustuva syy.
Sananvapaus on määritelty perustuslaissa. Se tarkoittaa jokaisen oikeutta ”ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä”. Kurjenmäen sananvapautta ei kukaan keskustelija ole yrittänyt rajoittaa. Se ei Suomessa olisi edes teknisesti mahdollista: oululainen perheneuvoja voi vapaasti levittää näkemyksiään viesteilleen myötämielisten lehtien lisäksi netissä tai vaikka jakamalla paperikopioita kadunkulmassa. Kukaan tai mikään ei häntä tästä estä.
Kokonaan toinen asia on sananvapauden käytöstä seuraava vastuu ja sen kantaminen yhdistettynä julkiseen virkaan. Jokainen voi käyttää sananvapauttaan vapaasti, mutta kantaa myös vastuun viestiensä sisällöstä. Julkisissa eli verovaroin rahoitetuissa viroissa toimivien henkilöiden on käytettävä sananvapauttaan aina harkiten. Viran menestyksekäs hoito edellyttää erityistä harkintaa silloin, kun henkilö kommentoi virkansa toimialaa.
Esimerkiksi yksityinen yrittäjä voi varsin vapaasti sanoa julkisuudessa, ettei pidä poikien kouluttamista yhtä tarpeellisena kuin tyttöjen. Mielipide voi olla typerä, mutta rikollinen se ei ole. Sama mielipide opettajan tai koulutoimenjohtajan sanomana olisi rikkomus virkavelvollisuuksia, oppilaita ja muuta yhteiskuntaa kohtaan.
Virka edellyttää haltijaltaan aina harkintakykyä. Kun esimerkiksi kirkkotyönantaja on linjannut perheneuvonnan periaatteiksi tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kaikkien asiakkaiden yhtäläisen kunnioittamisen näiden perhemuodoista riippumatta, viranhaltijan olisi osoitettava erityistä harkintaa ennen kuin asettuu vastustamaan työnantajansa linjauksia.
Sananvapaus on perusoikeus, jota jokainen voi käyttää rikoslain sallimissa rajoissa. Jos henkilö kokee, että julkiseen virkaan kuuluvat harkintavelvoitteet estävät häntä käyttämästä sananvapauttaan haluamallaan tavalla, hän on vapaa järjestämään elantonsa jollain toisella tavalla. Viroissa palveleminen ei ole pakollista.
Marjokorpi paheksuu sitäkin, että muiden muassa minä olin Kurjenmäen kirjoituksen takia yhteydessä Oulun yhtymän johtajaan Pekka Asikaiseen. Minä puolestani pidän aika surkuhupaisana ajatusta, että yhtymän johtaja yritettäisiin pitää tietämättömänä johtavan viranhaltijan julkisesta lehtikirjoituksesta. Uskooko vai toivooko Perusta-lehden päätoimittaja, että hänen lehteään ei kukaan lue?
Marjokorven tulkinta, että Asikainen olisi toiminut ulkopaikkakuntalaisten some-keskustelijoiden tai sähköpostin lähettäjien aiheuttaman ”paineen” takia, on Asikaisen johtamistaitojen aliarviointia. Lienee selvää, että Oulun yhtymänjohtaja toimi virkavelvollisuuksiensa mukaisesti.
Kirkon perheneuvonta ei ole olemassa henkilöstön työllistämiseksi, vaan asiakkaiden palvelemiseksi. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta virkoihin. Kirkkotyönantajan on valittava virkoihin sellaiset henkilöt, jotka tätä palvelua haluavat ja osaavat kirkon linjausten mukaan tehdä. Jos tai kun käy ilmi, että joku viranhaltija nostaa omat näkemyksensä työnantajan linjausten yläpuolelle, kirkkotyönantajan on reagoitava. Myös julkinen keskustelu johtavan viranhaltijan kelpoisuudesta tehtäväänsä on sekä sallittua että suotavaa.
Marjokorpi on aivan oikeassa siinä, että syrjiviä asenteita edustavien viranhaltijoiden asema kirkossa on aiempaa hankalampi. Syrjiviä näkemyksiä ei enää voi vapaasti edistää verovaroista maksettavalla kuukausipalkalla ja esimiesten tukeen luottaen. Viranhaltijat eivät nykyään enää saa vapaasti esittää seurakuntalaisia ja heidän perheitään halventavia näkemyksiä tai eriarvoistaa heitä muuten.
Viranhaltijoiden on noudatettava sekä Suomen lakia että kirkkotyönantajan linjauksia. Jos tämä on liikaa vaadittu, henkilön on paras hankkia elantonsa jollain muulla tavalla kuin kirkon virassa.
Johanna Korhonen
oululaissyntyinen kirkon jäsen, Vantaa
