Johtaako seksuaalinen vapaus korkeakulttuurin murenemiseen?

Minkälaisia yhteiskunnallisia seuraamuksia on seksuaalisella rajattomuudella ja ydinperheen hajoamisella? Johtaako seksuaalinen vapaus maanpäälliseen paratiisiin, kuten seksuaalivallankumouksen ideologit julistavat? Vai onko seurauksena inhimillinen kärsimys ja kulttuurinen taantuma, kuten tutkimus näyttäisi osoittavan?

Sosiologi Pitirim Sorokinin tutkimus

Sosiologi Pitirim Sorokinin mukaan terve yhteiskunta voi säilyä ainoastaan, jos perheet ovat vahvoja ja seksuaalisuus rajoitetaan avioliittoon. ”Seksuaalinen rajattomuus vie kulttuuria taantumukseen ja romahdukseen.” Sorokin päätteli länsimaisen kulttuurin olevan tekemässä ”vapaaehtoisen itsemurhan” rajoittamattoman seksuaalisen nautinnontavoittelun takia.

Sorokin (1889−1968) oli syntyperältään suomalais-ugrilaisesta komin kansanryhmästä oleva sosiologi, joka teki tutkimustaan Harvardin yliopiston sosiologian professorina vuosina 1930−1959 jouduttuaan karkotetuksi Neuvostoliitosta bolševikkivallankumouksen jälkeen vuonna 1922. Hän oli toiminut bolševikkivallankumouksen vallasta syöksemän Venäjän väliaikaisen hallituksen pääministerin Alexander Kerenskin sihteerinä. Lenin tuomitsi hänet kuolemaan, mutta salli hänen lopulta lähteä maanpakoon.

Seksuaalinen rajattomuus vie kulttuuria taantumukseen

Sorokinin tutkimusten mukaan itsekkäät ja hillittömät yhteiskunnat taantuvat. Hän tutki “1623 sisäistä häiriötä kreikkalais-roomalaisen ja eurooppalaisen kulttuurin historiassa” ajanjaksona 600 eKr. − 1900 jKr. ja havaitsi, että seksuaalinen sallivuus melkein aina joko edelsi tai liittyi ”yhteiskuntapoliittisten häiriöiden räjähdykseen” (Sorokin 1956: 98). Sorokinin yksityiskohtainen tutkimus tukee väitettä, jonka mukaan jokainen ehdottoman yksiavioisuuden hylkäävä kulttuuri kärsii kehitysedellytyksiään heikentävistä häiriötiloista.

Seksuaalimoraalin höltyminen Babylonian, Persian, Makedonian, Mongolian, Kreikan, Rooman ja Ptolemaiosten hallitseman Egyptin korkeakulttuurien myöhäisvaiheissa oli yhteydessä näiden kulttuurien elinvoiman heikkenemiseen.  Seksuaalisen holtittomuuden seurauksena kulttuurissa heikkenivät itsekuri, herkkyys, päämäärätietoisuus ja kyky omistautua vaativille tehtäville, jotka ovat luovien saavutusten edellytyksiä. Sorokinin mukaan historiassa ”ei ole yhtään esimerkkiä yhteiskunnasta, joka olisi säilyttänyt korkean kulttuurisen asemansa sen jälkeen, kun tiukat seksuaaliset tavat ovat höllentyneet” (Emt. 110−111).

Varhaisissa vaiheissaan nämä kulttuurit asettivat tiukkoja rajoja seksuaaliselle käyttäytymiselle, mutta myöhemmin niiden seksuaalimoraali höltyi, perhe-elämän tasapaino järkkyi, perheet hajosivat ja kulttuurinen elinvoima ja luovuus heikkenivät.

Seksuaalisen rajattomuuden seurauksia

Seksuaalivallankumouksen vaikutus kulttuurin elinvoimaan tulee viiveellä, koska eheässä perhekulttuurissa kasvanut sukupolvi pitää yllä aikaisemmin vallinnutta vastuullista elämäntapaa.

Seksuaalivallankumouksen voimakkain vaikutus tulee kolmannessa ja sitä seuraavissa sukupolvissa seksuaalimoraalin höltymisen jälkeen. Tällöin kasvavien lasten vanhemmat ovat seksuaalivallankumouksen tuotteita, joiden kyky hallita seksuaalisia yllykkeitään on heikentynyt.

Kaksi perustavaa väitettä

Sorokinin mukaan historian yksiselitteinen todistus voidaan ilmaista kahden perustavan väitteen muodossa (1956: 106−107):

1. Yhteiskunta, joka rajoittaa seksuaalisuuden yhteiskunnallisesti vahvistettuun avioliittoon, ja joka moraalisesti paheksuu esiaviollisia ja avioliiton ulkopuolisia seksuaalisuhteita, luo yhteiskunnan luovalle kehitykselle paremmat olosuhteet kuin sellainen yhteiskunta, joka ei moraalisesti paheksu eikä kiellä esiaviollisia ja avioliiton ulkopuolisia seksuaalisuhteita.
2. Yhteiskunta, joka sallii jatkuvasti liiallista, luvatonta ja sekavaa seksuaalista käyttäytymistä, johtaa kulttuurisen luovuuden vähenemiseen, kun taas yhteiskunta, joka rajoittaa seksuaalielämän yhteiskunnallisesti vahvistetun avioliiton sisään luo elinympäristön joka on suosiollisempi yhteiskunnan luovalle kasvulle. Jos yhteiskunta ei toimi rajoittaakseen esiaviollisia suhteita ja aviorikoksia, se luo yhteiskuntaan ihmissuhdekonflikteja ja saattaa yksilöt ristiriitaan oman moraalisen omantuntonsa kanssa.

 

Miten väitteet todistetaan?

Näiden väitteiden tueksi voidaan esittää kolmenlaista todistusaineistoa:

1. Tutkimusten mukaan seksuaalisella holtittomuudella on kielteisiä fyysisiä, henkisiä, moraalisia ja sosiaalisia vaikutuksia sille antautuvan ihmisen, hänen perheensä, hänen kumppaniensa ja näiden perheiden elämään. Sukupuolitaudit, eliniän lyheneminen, irrallisten seksuaalisuhteiden aiheuttamat sisäiset ristiriidat ja seksuaaliriippuvuuden tuottamat mielenterveyden ongelmat, näihin usein liittyvä alkoholin tai huumeiden käyttö, henkisen luovuuden ehtyminen, moraalisen eheyden menetys, perhesuhteiden rikkoutuminen ja lasten heitteille jättö vaikuttavat kielteisesti yksilön ja yhteiskunnan elämään.
2. Vallitsevien seksuaalielämän muotojen huolellinen, systemaattinen ja tosiasia-lähtöinen vertailu erilaisella kehitysasteella olevissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa osoittaa, että kulttuurin luova panos riippuu seksuaalisuuden rajoittamisesta yksiavioiseen avioliittoon.
3. Ranskan vallankumouksen ja sosialistisen Neuvostoliiton kaltaiset yhteiskuntakokeet osoittavat, että seksuaalinen holtittomuus johtaa yhteiskunnalliseen anarkiaan, totalitarismiin ja yhteiskunnan luomisvoiman heikkenemiseen.

 

Mitä mieltä olet näistä väitteistä? Voit ottaa kantaa väittelyssä, johon osallistun yhdessä professori Timo Airaksisen kanssa tiistaina 16.5. 2017, klo 18.00, Tieteiden talo, sali 104, Kirkkokatu 6, Helsinki. ”Johtaako seksuaalinen vapaus korkeakulttuurin murenemiseen?”

Debatti on nähtävissä youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=SZ4ZHVZEl60

Kirjallisuus

 

Puolimatka, Tapio (2017) Seksuaalivallankumous – perheen ja kulttuurin romahdus. Perussanoma.