Kirjoittanut
Radio Dein päätoimittajaMeillä oli keväällä lukiostani 1980 valmistuneiden tapaaminen. Moni ihmetteli, että miten bilettäjä Kirsistä oli tullut kristillisen radioaseman perustaja. Ei olisi uskonut. Olen sen jälkeen paljon kelannut elämääni ja valintojani nuorena ylioppilaana.
Muutamia vuosia sitten olisin vain halunnut ne unohtaa, mutta nyt voin antaa itselleni anteeksi ja ymmärtää. Etsin kaikilla väärilläkin tavoilla hyväksyntää ja ehdotonta rakkautta. Lapsuudessani koin olevani aina liian sitä tai tätä – en koskaan hyväksytty juuri sellaisena kuin olin. Luettuani ja haastateltuani lukuisia elämäntarinoita ja syitä alkoholismiin, masennukseen, itsemurhiin, pakkoneurooseihin on perussyyt aina nämä samat. Jokainen ihminen etsii rakkautta. Me ikään kuin puemme itsemme erilaisiin rooleihin ja pelaamme ihmissuhdepelejä, vaikka kaikki huudamme vain täydellisen rakkauden perään, sitä koskaan löytämättä. Tai tarkemmin sanottuna, löytämättä sitä koskaan muista ihmisistä tai itsestämmekään.
Yritän korjata kaikki omien vanhempieni virheet ja antaa täydellistä rakkautta tyttärelleni. Kun hätistin häntä nukkumaan isänsä kanssa ja paneuduin tietokoneella töihini syyllistämisen oppinut 5 vuotias rupesi itkemään ”Sä huijaat, sä et oikeasti välitä musta. Sulle työ on tärkeämpää kuin lapsi. Tämä ei ole oikein”. Kylläpä kolahti ja sattui pahasti. Minäkään en tahdostani huolimatta ole pystynyt näyttämään rakkauttani niin kuin haluaisin.
Olisimme kaikki loppuun asti rikkinäisiä ja toisiamme tuhoavia ihmisraunioita, ellei tässä elämässä olisi olemassa eheytymisen ja anteeksiannon ja anteeksisaamisen mahdollisuus. Jumalan täydellinen rakkaus hoitaa ja korvaa jopa menetetyn. Kun omat syntinsä saa itse Luojalta anteeksi, voi itsekin antaa anteeksi muille. Ei enää vaadi muilta jotain täydellisen rakkauden mittaa, johon ei itsekään yllä. Vain Jeesus ylti siihen ja häneen uskovana pelkkä usko riittää.
En tiedä, enkä ymmärrä, miten ihminen, joka ei usko, jaksaa ja selviää hengissä tästä elämästä. Enkä pysty parempaa vastausta ja lohdutusta antamaan toisille kuin oman löytöni. Tästä eläväksi tekevästä lähteestä, haluaisin ammentaa juotavaa kaikille, joilla on elämän ja rakkauden jano. Siitä voimaantuneena jaksaa taas rakastaa ja antaa anteeksi niille, jotka eivät jaksa minua rakastaa.
