Munkille – jos hän on kilvoittelija – riittää kun nukkuu yhden tunnin.
Ikävä kyllä uskonnollinen epäluulo unia ja nukkumista kohtaan on melkoinen. Varhaiskristillinen opetus yllä on kuvaava laajemmalle asenteelle. Vähättelyä esiintyy monessa uskonnossa.
Ihanne on valvominen, ihan kirjaimellisesti. Uni sen sijaan on vaaran paikka, ainakin sen tarpeellisuus on kyseenalainen.
Ei liene sattuma, että uskonnollista herätystä kutsutaan juuri herätykseksi.
Varhaiset kilvoittelijat sentään taistelivat unta vastaan pilkkopimeässä. Nykyihminen on viimeistään hehkulampun myötä valvonut valossa.
Matthew Walkerin kirja Miksi nukumme on tarpeellinen muistutus nukkumisen tärkeydestä.
Mitä lyhyemmät ovat yöunesi, sitä lyhyempi on odotettavissa oleva elinikäsi. Niinpä tunnettu tokaisu ”Nukun sitten, kun olen kuollut” on sangen huono elämänohje. Sitä noudattamalla kuolet pikemmin ja (lyhemmäksi jäävän) loppuelämäsi laatu heikkenee.
Nykyään ei tarvitse kysyä nukkumisen hyödyn perään. Nykyään tajutaan, ettei ole yhtään ihmistoimintoa ”jota nukkuminen ei hyödyttäisi”, Walker tähdentää.
Monet kilvoittelijat ovat kehottaneet valvomaan. Kyse ei ole ollut vain hengellisestä valppaudesta, vaan ihan unen riistämisestä itseltään. Joko unta pilkotaan katkonaiseksi, nukutaan epämukavasti tai sitten nukutaan vain pieni osa yöstä.
Nukkumisen perinteinen vähättely ja moderni tehokkuuden ihannointi on tuhoisa yhdistelmä. Perinteistä kilvoittelua harrastetaan yhä tänään epämoderneissa olosuhteissa, esimerkiksi monissa luostareissa.
Hyvä ja riittävä uni on terveyden perusta. Noin kolmasosa elämästä tulisi viettää nukkuen. Toki valvomisella on hengelliset hyödynsä, ainakin tietyissä valvotuissa olosuhteissa.
Pari ajatusta uskonnollisesta unesta, voisi sanoa nukkumiskilvoituksesta.
Nukkuminen voitaisiin nähdä luottamuksen osoituksena, uskon askeleena. Se on samalla pieni kapinallinen teko tehokkuuden palvontaa vastaan.
Jeesus tyynenä veti sikeitä veneessä myrskyn keskellä. Opetuslapset sen sijaan olivat aivan hädissään. Kaunis on psalmijae uskon uneliaasta tyyneydestä.
Olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen.
Nukkuminen on myös hyvä muistutus ihmiselle. Hän on ihminen, eikä Jumala. Ihmisellä on rajansa ja tarvitsee unensa. Se on Jumalan suoma päivittäinen lepo.
Laadukas ja säännöllinen yöuni auttaa jaksamaan, myös hengellisesti. Uskonnollinen kärttyisyys lievenee.
Luottavainen iltarukous ja uni ovat oiva yhdistelmä.