Kirjoittanut
Arvatkaapa, mitä teen joka tiistai-ilta klo 18–20 huhtikuun alkuun asti? Osallistun Alfa-kurssille! Kokoontumisia on kymmenisen kertaa.
Alfa-kurssi on tarkoitettu kaikille kristinuskosta kiinnostuneille, sillä se käsittelee perusasioita tuomitsematta kenenkään mielipiteitä tai näkemyksiä. Iltojen aiheina ovat muun muassa seuraavat kysymykset: Kuka Jeesus on? Miksi ja miten rukoilisin? Miksi ja miten lukisin Raamattua? Jokaisen kokoontumisen runko on sama: ensin syödään, sitten kuulemme Raamatun opetusta ja lopuksi keskustelemme pienryhmissä. Samalla kaavalla kulkevia Alfa-kursseja järjestetään yli 150 maassa ympäri maailman.
Vaikka kristinuskon perusasiat ovat minulle hyvin tuttuja, kurssi on tarjonnut oivalluksia, kiitos loistavan opettajamme Jarkko Pirttiahon: Vaikeana pitämäni Vanha testamentti kulkee hämmästyttävän monissa kohdissa Uuden testamentin kanssa käsi kädessä. Esimerkiksi 4. Mooseksen kirjan 21. luku aukea ihan eri tavalla, jos tietää, että Mooseksen kepin nokassa pitelemä vaskikäärme on Jeesuksen vertauskuva: ”Jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon.”
Omassa epätäydellisyydessäni oli helpottavaa kuulla, ettei edes kunnioitettu kirkkoisä Augustinuskaan ollut mikään puhdas pulmunen: hänen äitinsä rukoili pitkään villin poikansa puolesta, ja lopulta 32-vuotiaana Augustinus tuli uskoon – ja loppu onkin sitten historiaa. (Aiemmin Augustinuksen kerrotaan rukoilleen: ”Anna minulle puhdas ja siveä sydän, mutta älä aivan vielä.” Miten inhimillistä!)
Minulle on jäänyt Alfa-kurssista päällimmäisenä mieleen kehotus lukea Raamattua säännöllisesti, vaikka kaikkea ei ymmärtäisikään. Raamatun sana on kristityn sisäistä ravintoa. Joka kerta lukiessa ymmärrys kasvaa. Olen itse ihastunut Hetkinen-raamatunlukuoppaaseen, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ideana on lukea joka päivä määrätty luku, jota opas sitten taustoittaa. Jo aiemmin olen lukenut Raamatun läpi Sanan ajan avulla. Sisäistettävää ja pohdittavaa riittää varmasti loppuelämäni ajaksi.
Lopuksi paljastus: täytyy myöntää, että en olisi tullut lähteneeksi tälle kurssille, jos äitini ei olisi houkutellut minua. (Tämä on taas osoitus siitä, että seurakuntalaisten kutsuminen ja rohkaiseminen mukaan toimintaan on todella tärkeää.) Tuntui aika suurelta lupaukselta osallistua johonkin joka viikko parin tunnin ajan. Ikään kuin arkeni ei olisi jo muuten ollut aika täyttä!
Mutta miten kävikään! Seurakuntamme huomioi hienosti lapsiperheet järjestämällä lastenhoitajat illan ajaksi. Lapsemme ovat innolla mukana, eikä heitä tarvitse houkutella erikseen. Illan aikana ohjaajat pelaavat lasten kanssa lautapelejä, leikkivät ja piirtävät. Lapsemme ovat sitä mieltä, että tämä on ihan paras Alfa-kurssi.
Itse huomasin, miten tärkeää on tapa ja tottumus. Kun sitoutuu johonkin eikä joka tiistai mieti, lähdenkö vai en, osallistuminen onkin yllättävän helppoa. Jäin miettimään, millaisia sitoumuksia voisin tehdä Alfa-kurssin jälkeen. Voisinko esimerkiksi yrittää osallistua sunnuntain messuihinkin useammin? Kangasniemen seurakuntahan on luvannut uudistaa messukäytäntöjä entistä lapsiystävällisemmiksi. Voisinko olla aktiivisempi rukoilija? Voisinko yrittää lukea Raamatun ymmärtämistä tukevaa hengellistä kirjallisuutta? Ilokseni kuulin, että Alfa-kurssin jälkeen on tarkoitus viritellä säännöllistä Raamattu-luennointia Kangasniemellekin. Jos idea toteutuu, olen innolla mukana.
Kuten on hienosti sanottu, varjele tapaa, ja tapa varjelee sinua.
Millaisia uusia uskoasi vahvistavia tapoja sinä aiot ottaa arkeesi keväällä 2017?
