Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattaja-lehden päätoimittaja.Sata vuotta sitten Sanansaattaja-lehden päätoimittaja Tuure Toivio kirjoitti pääkirjoituksessaan: ”Jumalan kansalla on syytä viettää aina joulua. Niinpä laulamme eräässä ihanassa laulussa: ’On turvapaikka aina mulla kalliit haavansa, on talvi kesää niissä ja paasto joulua.’” Mielelläni yhdyn kaukaisen edeltäjäni ajatuksiin. Itse sanoitan ne vähän uudemman joululaulun sanoin. Nelisenkymmentä vuotta sitten lauloimme jouluajan nuortenilloissa: ”Voit joulun viettää joka päivä vaan, ja parhaat päiväs tulet tuntemaan, jos vain joulun lapsi saa sydämessäs asustaa. Silloin joulu luonas aina on.”
Joulu, Jumalan pojan ihmiseksi tulemisen ihme, on totta joka päivä. Se on perusta kaikille Jeesuksen teoille ja sanoille. Ilman sitä pääsiäisen tapahtumilla ei olisi mitään merkitystä. Jos Jumalan poika ei olisi syntynyt ihmiseksi, me emme tuntisi Jumalaa. Joulun ”hanget korkeat, nietokset” onneksi sulavat kevään koittaessa, punanuttuiset joulupukit ja tontut kerätään joulukoristelaatikoihin odottamaan seuraavaa joulua ja kuuset varistavat neulasensa. Joulun lasta ei kuitenkaan saa eikä tarvitse unohtaa, eikä hän unohda meitä. Hän kulkee kanssamme päivästä päivään, onhan hän Immanuel, Jumala meidän kanssamme.
”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja”, on taivaallinen ilosanoma, joka ei vanhene eikä muutu. Vapahtajaa me tarvitsemme. Hänet on Jumala meille antanut, ei vain luomaan joulutunnelmaa kerran vuodessa, vaan asumaan meidän sydämissämme joka päivä.
