Evankeliumi, hyvä sanoma Jeesuksesta, on puettu paradoksin muotoon. Paradoksilla tarkoitetaan ilmeisen ristiriitaista väitettä, joka kuitenkin ilmaisee todellisen asian. Jeesus itse opetti paradoksien avulla, esimerkiksi: ”Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, hän on sen löytävä.” (Matt. 10:39)
On sanottu, että kaikkein tärkeimmät asiat, jotka koskevat elämää ja olevaisuutta, on ilmaistava paradoksin avulla. Tämä on ihmiskunnan yhteinen oivallus, ei vain kristilliseen uskoon liittyvä havainto. Eri uskontojen pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että tosi viisaus vaikuttaa hulluudelta, todellinen täyteys vaikuttaa tyhjältä, pehmeä voittaa kovan, heikko on voimakasta vahvempi.
Myös apostoli Paavali oli mieltynyt paradokseihin, sillä hän oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen. Tuo kohtaaminen käänsi Paavalin elämän suunnan. Hän iloiten luopui siitä, mitä oli ennen pitänyt viisautena ja vahvuutena. Nyt se kaikki näytti pelkältä roskalta. Hän kirjoittaa: ”Sen tähden ylpeilen mieluummin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. – – Juuri heikkona olen voimakas.” (2. Kor. 12:9)
Sanansaattaja ei ole tärkeä, sanoma on
Jumala syntyi ihmiseksi, Sana tuli lihaksi. Kristus tuli meidän vuoksemme köyhäksi, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Siksi ylpeä ei tavoita Jumalaa. Järjen tulee nöyrtyä, jotta siitä voi tulla viisautta. Totuutta ei voi edistää pakolla ja väkivallalla. Lähetystyötä ei voi tehdä miekalla.
Tämä on todella hyvä uutinen! Sanansaattajan ei tarvitse lisätä mitään siihen sanomaan, jota hän kuljettaa. Sanansaattaja ei ole tärkeä, sanoma on.
Siksi Medialähetys Sanansaattajien eli Sansan tekemä medialähetystyö hakeutuu sinne, missä on heikkoja, köyhiä, syrjään sysättyjä ja unohdettuja. Sillä niin kuin vesi, myös Jumalan ikuinen sana, Jeesus, laskeutuu kaikkein alimpiin paikkoihin, minne kukaan muu ei pääse. Hänessä on kaikki elämän täyteys, kaikki voima ja todellinen viisaus.
Kirjoitus on julkaistu myös tällä viikolla ilmestyneessä Sansa-lehdessä 2/21.