Ihmisen elämän laatuun vaikuttaa eniten hänen suhteensa tuonpuoleiseen. Vain läheinen yhteys Luojaamme, varmuus siitä, että lyhyt elämämme tällä planeetalla ja ikuinen kohtalomme sen jälkeen lepää Jumalan armon varassa, antaa meille perimmäisen turvallisuuden ja elämän mielekkyyden.
Uskonnoissa Jumala tai jumaluus tarjoaa ihmisille tietoa itsestään ja tahdostaan. Hän antaa eettisiä ohjeita, miten elää hyvä elämä ja miten miellyttää Jumalaa. Kristinuskossa Jumala antaa meille paljon enemmän:
Hän ei anna meille vain tietoa, ohjeita tai apuaan, vaan hän antaa meille itsensä. Jumala tuli ihmisyyteen, aineeseen, historiaan antaakseen meille oman elämänsä, pyhyytensä ja kuolemattomuutensa.
Kristillisen uskomme ydin on tämä: Evankeliumin kautta Jumalan Pyhä Henki lahjoittaa meille katumuksen ja luottamuksen Vapahtajan ristin uhriin: Minunkin syntini ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä.
Samalla Pyhä Henki liittää meidät Kristuksen katoamattomaan elämään, ylösnousemukseen. Usko ei ole ihmisen kykyjen, älyn, tahdon tai tunteen tuotos, vaan Pyhän Hengen luoma luottamus Jumalan sanan lupauksiin.
Ja vielä enemmän: Kristus itse Hengessään käy taloksi syntiseen. Toteutuu ihmisen yhtymys Kristuksen jumalalliseen persoonaan, elämään, rakkauteen, pyhyyteen ja kuolemattomuuteen.
Näin kristitty on kaksinkertaisesti pelastettu: Meille lahjoitetaan Kristuksen pelastustyön hedelmät – risti ja ylösnousemus – mutta myös tämän lisäksi yhtymys hänen persoonaansa. Kristus omassa persoonassaan pelastuksen lahjoineen käy asumaan meihin. Syntimme julistetaan meille anteeksi, mutta me myös tulemme osallisiksi Kristuksen henkilökohtaisesta pyhyydestä vanhurskaudesta eli kelvollisuudesta Jumalalle.
Jumalan ikuiseen valtakuntaan pääsy ei perustu muutokseen tai parannukseen minussa, minussa olevaan ominaisuuteen, vaan Kristus minussa on minun vanhurskauteni, minun passini ikuiseen elämään. Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.
Tästä kaikesta puhun enemmän uudessa kirjassani Miten uskoa kun ei voi uskoa? Martti Lutherin ja Erasmuksen väittely ihmisen vapauden rajoista.