Oletko sinä koskaan tullut hylätyksi? Saanut rukkaset ihmiseltä, jota olet rakastanut koko sydämestäsi? Joutunut rikotun ja petetyn Tahdon -lupauksen kohteeksi? Oletko tullut kerta toisensa jälkeen valituksi viimeisenä koulun liikuntatunnilla? Sivuutetuksi epäoikeudenmukaisin perustein avointa työpaikkaa täytettäessä? Ovatko vanhempasi jättäneet sinut oman onnesi nojaan? Ovatko muut läheisesi kulkeneet sinun ohi keskittyen vain itseensä ja omiin tarpeisiinsa? Olleet yhteydessä vain silloin, kun haluavat jotakin antamatta mitään takaisin? Onko hätäsi jäänyt huomiotta? Kun olet kärsinyt ja itkenyt, oletko jäänyt yksin? Onko sinua peräti kiusattu koulussa, työpaikalla, ihmissuhteissasi tai jopa avioliitossasi?
Hylätyksi tai petetyksi tuleminen on yksi satuttavimpia kokemuksia ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Miten se voi vaikuttaa elämäämme?
Hylätyksi tulemisen kipu
Hylätyksi tullut ihminen voi kokea, että ei kuulu mihinkään. On kuin irtolainen ihmisjoukossa. Ei ole kotona missään. Mikään ei koskaan riitä. On kuin siivilä, jonka läpi kaikki hyvä valuu, mutta sisin jää tyhjäksi kerta toisensa jälkeen. Hylätyksi tullut ihminen voi myös kokea, että ei kelpaa kenellekään eikä ole tarpeeksi hyvä. Kaikki on ansaittava teoilla ja kun tietty taso on saavutettu, nostetaan taas rimaa korkeammalle. Loputon oravanpyörä, joka johtaa uupumukseen.
Usein tuollaisen teon kohteeksi joutunut ihminen alkaa väheksymään itseään, pahimmassa tapauksessa masentuu ja menettää toivonsa. Voi olla niinkin, että hylätyksi tullut alkaa etsimään apua väärästä paikasta ja kompensoimaan omaa epävarmuuttaan. Pakenee liiallisuuksiin menneeseen harrastukseen, anoreksiaan, bulimiaan, riippuvuuksiin, liialliseen kontrollointiin tai on vain muuten rauhaton. Hylätyksi tulemisella voi olla todella järkyttävät seuraukset. Kaikkein surullisimpia ovat mielestäni koulukiusattujen itsemurhan tehneiden nuorten jäähyväiskirjeet ja se tuska mikä niistä välittyy.
Jumala, joka vihaa hylkäämistä
Mitä mieltä Jumala on hylkäämisestä? Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat. (Mal. 2:16)
Jumalan vastaus on kovin ehdoton. Hän ymmärtää parhaiten, kuinka vakava asia hylätyksi tuleminen tai hylkääminen on. Kuinka pahasti se murskaa ihmisen sisintä. Oletko itse koskaan hylännyt ketään? Minä en ainakaan! En todellakaan! Minähän olen hyvä ihminen ja aina tarkoitan hyvää. Yritän olla ystävällinen työkavereille ja puolisolleni, lapselleni ja muille läheisille. Todellako?
Ennen kuin voin vastata kysymykseen tutkin, mitä tarkoittaa hylkääminen Raamatussa? Raamattu käyttää yhteensä jopa 37 eri sanaa kuvaamaan hylkäämistä. Muutamia merkityksiä näistä sanoista ovat: jättää, hylätä, päästää menemään, tulla hylätyksi, olla hylätty, autio, halveksia, ajaa pois, karkottaa, ainoa, yksinäinen, työntää luotaan, olla uskoton, pettää, halveksia ja jättää oman onnensa nojaan.
Miksi ihmiset hylkäävät toisensa?
Joskus olemme sokeita, kun keskitymme liikaa itseemme emmekä huomioi toisten tarpeita. On myös vaikeaa huomioida muita, jos on tullut itse hylätyksi aikanaan. Hylätyksi tullut hylkää helposti itsekin. On mahdoton rakastaa ja huomioida, jos ei ole sitä itse saanut kokea. Pahimmillaan hylkääminen tulee ylpeyden muodossa. Saatamme pitää itseämme muita parempana, älykkäämpänä, kauniimpana, paremmin kouluttautuneena, menestyksekkäämpänä ja jotenkin oikeutamme hylkäämisen sitä kautta. Toinen ei ansaitse seuraamme.
Unohdammeko, että Jumalan silmissä olemme kaikki tasa-arvoisia. Vai olemmeko? Usein tuntuu, että Jumalalla on suosikkeja. Niitä ihmisiä, jotka näkevät vain valoisia päiviä eikä mikään paha heitä kohtaa, kun Jumala puolestaan kulkee vuosi toisensa perään minun ohitse. Ei Hän vastaa rukouksiini. Ei vapauta vaikeuksista. Ei paranna. Jos Hän todella välittää, kuinka hän voi olla niin hiljaa? Onko asia todella noin?
Jumala, joka tuli hylätyksi, mutta ei itse hylkää
Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? (Matt. 27:46)
Kuka olikaan tällä kertaa kysymyksen esittänyt henkilö? Jeesus. Jumalan oma poika, joka koki tulleensa Isänsä hylkäämäksi. Ei ole siis mikään ihme, jos mekin koemme tulevamme hylätyksi. Jeesus ei kuitenkaan jäänyt hautaan, vaan nousi ylös ja sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. (Hebr. 2:18)
Kun hylkäämisen käsittelee, se voi koitua rohkaisuksi ja voimavaraksi itsellemme ja ympärillä oleville ihmisillemme. Kun saamme kokea Jumalan ehdotonta rakkautta, joka ei perustu saavutuksiimme tai olemukseemme, vaan Hänen haluunsa rakastaa, voimme olla enemmän antamassa rakkautta muillekin. Hylkäämisen vastakohta voikin olla se, että kokee olevansa täysin hyväksytty ja rakastettu, omana itsenään.
On yksi, joka ei hylkää sinua koskaan. Sinun Taivaallinen Isäsi haluaa ottaa sinut syliin ja parantaa haavasi. Hänellä on sinulle aina aikaa ja Hän kuuntelee sinua aina. Annatko Hänen olla elämäsi Herra? Hän pyytää sinulta vain yhtä asiaa: että annat Hänen rakastaa sinua ja otat Hänen rakkautensa vastaan. Oletko jo tehnyt niin?
Jumala ei ole hylännyt sinua eikä Hän tule hylkäämään. Hän vihaa hylkäämistä.
