Uskonnon ja uskon välinen ero on todella suuri. Ne saattavat yht’äkkiä vilkaistuna näyttää hyvinkin samoilta, mutta itse asiassa ne ovat lähestulkoon toistensa vastakohdat. Ihmiset, jotka harjoittavat uskontoa, yrittävät tulla hyviksi omin voimin ja keinoin. Kun taas ihmiset, jotka harjoittavat uskoa, tietävät, etteivät he pysty tulemaan hyviksi omin voimin tai keinoin. Siksi he antautuvat Jeesukselle päivittäin ja siten päästävät Pyhän Hengen toimimaan heidän elämässään. Ja vain sen Jumala tarvitsee. Jumala haluaa mahdollisuuden päästä elämäämme. Sitten hän itse muokkaa meitä yhä enemmän Kristuksen kaltaisia.
Lilias Trotterin sanoin ”Meidän ei tarvitse tuottaa omaa nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja puhtautta, vaan voimme yksinkertaisesti vain uskoen antautua ja antaa tilaa Jeesuksen puhtaan, kärsivällisen ja nöyrän elämän tehdä meissä työtään. ’Kaikki mitä Jumala haluaa ihmiseltä on mahdollisuus.’ Koko suhteemme Hänen voimaansa, joko pyhittämistä tai palvelemista varten, on tiivistetty näihin sanoihin.”
Jumala haluaa mahdollisuuden
Jumala haluaa meiltä vain mahdollisuuden. Jumala haluaa ympäröidä meidät armollansa. Ja hänen armossaan me juuri saamme vastaanottaa kaiken tarvitsemamme. Meidän siis tulee vain antaa Jumalalle mahdollisuus osoittaa meille kuka ja millainen hän oikein on. Me voimme tehdä sen, eikö niin?
Hän on meidät pelastanut
ja kutsunut pyhällä kutsullaan,
ei meidän tekojemme perusteella
vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti,
jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille
antamalla meille Kristuksen Jeesuksen.
(2. Tim. 1:9)
Kristityn elämä ei ole uskonnollisten rituaalien suorittamista vaan sitä, että annamme Jumalalle mahdollisuuden osoittaa meille rakkauttaan. Päivittäin. Usko on väline, minkä avulla voimme kokea läheistä yhteyttä Jumalaan. Jumala tarvitsee vain mahdollisuuden. Annetaan se hänelle. Päivittäin.
Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.