Kirjoittanut
Kirjoittaja on ulvilalainen teologian tohtori, jonka intohimona on auttaa ihmisiä elämään uskoaan todeksi arjen keskellä. mariannastalnacke.com
Tänään haluan jakaa toivoa sinulle, joka tunnet vajoavasi yhä syvemmälle epätoivon liejuun tai sinusta saattaa tuntua, että sinut on unohdettu rämpimään arjen päättömältä tuntuvaan labyrinttiin. Tiedä, ettet ole yksin tai edes ainoa, joka kamppailee näiden asioiden kanssa. Helposti meistä tuntuu siltä, että kaikilla muilla menee helposti ja hyvin, mutta väittäisin, että suurimman osan elämä on jonkinasteista taistelua. Niiden kautta Jumala opettaa meitä ja odottaessamme Pyhä Henki valmistaa meitä tulevaan. Tärkeää arjen taisteluissa on muistaa, että Jumala haluaa sinun parastasi. Aina ja ikuisesti.
Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni
ja kuuli huutoni.
3Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,
upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.
(Ps.40:2-3)
Minä en jaa sinulle toivoa omasta toiveikkuudestani, ne varat ovat nopeasti käytetty eivätkä riitä edes omiin tarpeisiin. Mutta minä juon toivon lähteestä, joka on ikuinen ja joka ei tyrehdy. Tämä lähteen luokse kutsun sinuakin. Tule odottamaan yhdessä Herraa, hän kuulee huutomme. Ja mikä parasta hän vetää sinutkin syvästä kuopasta ja nostaa upottavasta liejusta, olivat ne sitten symbolisia tai todellisia. Jumala nostaa sinut kalliolle ja antaa sinulle lujan pohjan askeltaa eteenpäin. Jeesus on kallio, joka ei anna sinun upota eikä eksyä. Hän auttaa sinua ja vie sinut perille.
4Hän antoi suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa
ja turvaavat Herraan.
5Hyvä on sen osa,
joka luottaa Herraan,
ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen,
jotka valhetta palvelevat.
(Ps. 40:4-5)
Jumala haluaa sinun parastasi
Omaa vaellustamme saattaa hidastaa väärät uskomukset, joita toistamme itsellemme. Annetaan näiden valheiden mennä ja otetaan vastaan uusi virsi, kiitoslaulu sydämeemme. Jumala luo meissäkin uutta, ei estetä sen syntymistä katkerilla ajatuksillamme ja pelonsekaisilla ajatuksillamme, vaan turvataan Herraan ja annetaan hänen armonsa tehdä työtään meissä. Sillä hyvä todellakin on sen osa, joka luottaa Herraan.
Herra, minun Jumalani,
kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja,
sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi –
niitä on enemmän kuin voin luetella.
(Ps. 40:6)
Ja tiedätkös, ystäväni, Jumala ajattelee sinun parastasi. Raamattu todistaa meille niin ja me saamme uskoa ja luottaa tähän. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pahoja asioita tapahtuisi meillekin, sillä me emme ole vielä perillä paratiisissa. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että kaikki koituu parhaaksemme, Jumala voi kääntää kauheimmatkin asiat meidän siunaukseksemme. Ja joskus vain joudumme odottamaan jonkun asian tapahtumista pitempään kuin haluaisimme. Silti voimme luottaa siihen, että asiat tapahtuvat ajallaan ja parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jospa me vain voisimme lopettaa asioiden väkisin puristamista ja jättää ne sen sijaan Herran haltuun. Ja jospa oppisimme turvaamaan Jumalaan ja hänen lupauksiinsa joka aamu. Silloin päivämme – ja elämämme – saisi uuden laulun, Jumalan kunniaksi ja meille siunaukseksi.
Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.
