Kirjoittanut
Kirjoittaja on ulvilalainen teologian tohtori, jonka intohimona on auttaa ihmisiä elämään uskoaan todeksi arjen keskellä. mariannastalnacke.com
Yleensä kesä on valon ja riemun aikaa. Tämä kesä on kuitenkin ollut vähän erilainen ja horisontissa näkyvät pilvetkään eivät ole valkeita kumpupilviä. Synkät pilvet näyttävät nousevan ja pimeys ympärillämme tuntuu lisääntyvän. Mutta älä silti murehdi, ystäväni. Minulla on sinulle hyviä uutisia: Jumala näkee pimeässä. Me emme siihen pysty, mutta Jumala pystyy. Joten me olemme aina turvassa. Tiedä, ettei sinua unohdeta pimeään.
Vaikka sanoisin: »Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon»,
sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
(Ps. 139:11-12)
Sillä ei ole väliä, että me emme pysty näkemään pimeydessä, sillä Jumala pystyy. Eikä silläkään ole väliä, että tunnemme itsemme avuttomaksi, sillä Kristuksessa meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Tämä voi kuulostaa liian yksinkertaiselta, mutta, ystäväni, se on silti totta. Ihmeellistä, mutta usko toimii. Milloin tahansa huudamme apua, me saamme sen: Jumalan armo ympäröi meidät ja Pyhä Henki levittää haavoihimme Gileadin palsamia.
Jumala näkee pimeässä
Tieto siitä, ettei mikään – ei pimeys, ei masennus, eivät pettymykset – voi erottaa minua Jumalan rakkaudesta, tuottaa minulle suurta iloa. Ajattele! Ei edes meidän heikkoutemme tai epäonnistumisemme aja Jumalaa luotamme. Hänen rakkautensa ei ole pysäytettävissä, hänen armonsa on horjumaton. Siksi olemme aina turvassa hänessä. Oli sitten kuinka pimeää tahansa.
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
(Ps. 23:1-4)
On siis aika uskoa: Jumala näkee pimeässä. Joten on aika lopettaa murehtiminen. Meillä on mahtava Jumala, hän näkee kaiken, jopa pimeässä. Siksi meillä ei ole mitään pelättävää. Ei kerrassaan yhtään mitään. Parasta, mitä voimme tehdä, on antautua Jumalalle, antaa itsemme – ja asiat, jotka vaivaavat meitä – päivittäin Jeesukselle. Sitten voimme levätä hänessä ja ylistää häntä jokaisena elämämme päivänä.
Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.
