Kirjoittanut
Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas luovutti hiljattain palestiinalaisvaltion jäsenyyshakemuksen YK:lle. Hakemuksessa palestiinalaiset pyytävät YK:ta tunnustamaan palestiinalaisvaltion olemassaolon Länsirannalla, Gazassa ja Itä-Jerusalemissa.
Abbas vetosi israelilaisiin, jotta nämä edistäisivät vuoropuhelua raja-aitojen rakentamisen sijaan. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vastasi puheessaan ojentavansa kätensä palestiinalaisille, mutta korosti, että palestiinalaisten on tunnustettava Israelin olemassaolo juutalaisvaltiona.
Mielestäni juuri Israelin olemassaolon tunnustaminen on tässä A ja O. Ilman sitä on vaikeaa, ellei mahdotonta, ajatella Abbasin peräänkuuluttamaa vuoropuhelua.
Kesällä Länsirannalla ja Gazassa tehdystä laajasta mielipidetutkimuksesta käy hyytävällä tavalla selväksi, missä ilmapiirissä Mahmud Abbas hakee vuoropuhelua. Sen mukaan 73 prosenttia aikuisista palestiinalaisista yhtyvät Muhammedin hadithiin, jossa puhutaan välttämättömyydestä tappaa kaikki juutalaiset, ”jotka yrittävät piiloutua kivien ja puiden taakse”. Hadith määrittelee Koraanin ohella islamilaisen elämäntavan.
Lainattu hadith on myös osa Hamasin peruskirjaa. Libanonilainen Hizbollah on kääntänyt hadithin moderniksi kieleksi toteamalla, että olisi hyvä, jos kaikki juutalaiset kokoontuisivat Israeliin. Hizbollahin mukaan silloin olisi helpompaa tappaa kaikki juutalaiset, kuin jos he ovat hajautuneet ympäri maapalloa.
Hamasin peruskirjan antama tehtävä Israelin suhteen on selvä: valtio on hävitettävä maan päältä. Tähän tehtävään kutsutaan myös kaikki arabit ja arabimaat. On siis itsestään selvää, että Hamas peruskirjansa mukaisesti vastustaa rauhanomaista ratkaisua palestiinalaiskysymykseen. Tässä se voi siis tukeutua palestiinalaisten suureen enemmistöön.
Siksi on täysi oikeus ja syy kysyä, minkälaiseen vuoropuheluun presidentti Abbas odottaa Israelin osallistuvan. Kärjistetysti sanoen, sellaiseenko, missä suuren palestiinalaisenemmistön päämäärän mukaan sovitaan, millä tavalla Israel pyyhitään pois maan päältä?
Tässä on Lähi-idän perusongelma. Itsestään selvää on, ettei Israelkaan kaikessa toimi oikein ja moitteettomasti, mutta se ei ole ydinhaaste.
Tilanne tuntuu mahdottomalta, mutta onneksi Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumalan kansan kohtalo on nyt hyvin konkreettisesti Jumalan käsissä.
Se ei tarkoita, etteikö meilläkin ole vastuu siitä, mitä Lähi-idässä tapahtuu. Ehkä tärkein tehtävämme on rukoilla Israelin puolesta, mutta myös niiden puolesta, jotka haluavat tuhoa Israelille ja Jumalan kansalle.
