Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa Jumalassa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!” (Ps. 84: 6).
Raamatun kauniit sanat muuttuvat meille todellisuudeksi arjen kautta, sellaisen arjen, jota emme uskoneet koskaan kokevamme.
Eikö meillä ollut voimamme Jumalassa jo ihan alusta saakka, silloin kuin elämä oli yhtä keväistä auringon loistoa ja luonnon kasvuvoimaa? Ei, silloin vielä voimamme oli meissä itsessämme ja Jumala suostui olemaan ”Vapaudut vankilasta” -monopolikortti.
Voimanlähteen siirto on tärkeää ja se tekee kipeää. Aivan kuin ylirehevä luonto joutuu äkillisesti syksyn tullessa riisuuntumaan ja paljastamaan alastomuutensa, samoin Jumala laittaa meidätkin riisuutumiskouluun.
Kuinka kauan kestää, ennenkuin kristityn luottamus on yksin Jumalassa? Minulla se on kestänyt vuosia, tai kohta alkaa näyttää siltä että vuosikymmeniä. Ehkä koko elämä?
”Joilla on mielessänsä pyhät matkat” tarkoittaa yksinkertaisesti Jumalan kaipaamista. Riisuttu ihminen kaipaa Jumalaa, lohdun, elämän ja toivon antajaa. Itseensä luottavalle riittää uskontunnustus ja tieto siitä, että Jumala on jossain lähettyvillä vaikeuksien sattuessa kohdalle.
Ei tunnu autuaalta kokea voimattomuutta haasteiden edessä, kyvyttömyyttä pitää elämää hallinnassaan, elää yhä pimenevässä ja loputtomalta tuntuvassa yössä tai epäonnistua samoissa asioissa yhä uudelleen. Eikö minulla ole enempää tahdonvoimaa, päättäväisyyttä, sisäistä voimaa?
Luonto kuolee ja jää pakkasen ja jään alle määrätyksi ajaksi, noustakseen jälleen kukoistamaan. Samoin kärsimykset eivät kestä loputtomiin, sinäkään et ole vangittu pimeyteen ja heikkouteen iänkaikkisuuteen, vaan vielä tulee Jumalan määräämä kevät.
Jumalan kevät on elämää Hänen voimassaan! Se on ihmeellistä elämää, se on kaiken matkan arvoista. Keväällä elämä ottaa luonnon uudelleen otteeseensa, palauttaa elämän kuolleelle. Samoin Jumalan keväässä Hän palauttaa toivon toivottomalle, ilon lohduttomalle ja elämän sen menettäneelle, mutta ei sitä alkuperäistä ja riisuttua vaan elämän, joka ei ehdy!
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
