Kirjoittanut
Maalaistytön muisteluksiaOlen käynyt Japanissa vain kerran sen jälkeen, kun viimeinen työkauteni päättyi seitsemän vuotta sitten. Ainahan minulla on ikävä rakkaaseen työmaahani, jossa olen viettänyt elämäni parhaat 22 vuotta. Tänä keväänä olin taas sinne menossa, mutta matka peruuntui koronaviruksen vuoksi.
Edellisellä matkallani minulle tapahtui ihme, jonka haluaisin nyt jakaa teidän kanssanne. Vietin silloin Japanissa kokonaisen kuukauden. Viimeisellä viikolla minut tavoitti surullinen viesti kotimaasta. Meidän perheeseemme oli iskenyt sama tragedia kuin monta, monta kertaa ennenkin viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana.
Maailma musteni silmissäni. Ihana Japanin lomani päättyi siihen hetkeen, kun tuo viesti minut tavoitti. Muistan, miten kiipesin sydän raskaana Aotanin mäkeä Koben raamattukoululle, jossa silloin majailin. Minun piti ponnistella, että jaksaisin kuunnella japanilaisia ystäviäni ja pitää sydämeni paikalla siellä, missä kulloinkin olin.
Sitten tuli matkani viimeinen sunnuntai, jolloin menin tuttuun Nishi-Akashin kirkkoon. Olin istunut tuossa kirkossa suunnilleen joka pyhä niiden neljän ja puolen vuoden aikana, jolloin toimin seurakunnan naisteologina. Kirkkoväki tervehti minua joka puolelta iloisesti hymyillen. Otin telineestä virsikirjan ja Raamatun, istuuduin penkkiin entiselle paikalleni ja rupesin etsimään ensimmäistä virttä.
Yhtäkkiä kirjan välistä putosi lappu. Se oli yksi niitä lappuja, joita Maria-sisaret jakelevat ympäri maailmaa. Monien suomalaistenkin kirkkojen eteisistä niitä löytyy. Tässä nimenomaisessa lapussa oli vain se hämmästyttävä puoli, että se oli kirjoitettu suomen kielellä. Miten suomenkielinen lappu oli joutunut japanilaisen virsikirjan väliin, sen tietää Jumala yksin. Nishi-Akashissa ei ollut työskennellyt suomalaista lähetystyöntekijää vuosikausiin.
Ja mitä tuossa lapussa sitten luki? Siinä luki näin: ”JUMALA ISÄSI on kaikkea muuta suurempi. Hän auttaa sinua elämäsi kaikissa murheissa. Luota häneen, niin saat sen kokea.” Tuijotin noita sanoja ja tajusin kirkkaasti, että Jeesus itse tahtoi sanoa ne minulle juuri tuona sunnuntaiaamuna, kun taivas oli taas kerran pudonnut niskaani. Vapahtaja tahtoi vakuuttaa olevansa kaikkia maailman tragedioita suurempi. Hänellä oli yhä jokainen lanka käsissään – myös minun sukuni jokaisen jäsenen elämässä. Myös niiden, jotka eivät hänestä piitanneet.
Ja sitten Jeesus lupasi auttaa minua elämäni kaikissa murheissa. Kaikissa. Sitä surua ei tulisikaan, jossa jäisin vaille hänen apuaan. Minä saisin luottaa häneen joka tilanteessa. Mitä itse en voisi, sen voisi Jeesus.
Tälläkin hetkellä tuo ihmeellinen lappu riippuu silmieni edessä työhuoneeni ikkunan raamiin liimattuna. Taas minä tuijotan noita sanoja, jotka Herra kerran asetti japanilaisen virsikirjan väliin minua varten, minua lohduttaakseen. Nytkin koetan uskoa niitä todeksi, kun sama tragedia on kaatunut niskaani jälleen kerran.
Ehkäpä Jeesus haluaa sanoa nuo sanat myös sinulle, joka tätä blogia luet, sinun omia tragedioitasi koskien. ”JUMALA ISÄSI on kaikkea muuta suurempi. Hän auttaa sinua elämäsi kaikissa murheissa. Luota häneen, niin saat sen kokea.”
