Kirjoittanut
Kirjoittaja on maailmanmatkaaja ja Elämään-lehden kolumnisti.Eräänä päivänä pomoni kysyi minulta yllättäen töissä, missä näen itseni viiden vuoden kuluttua? Hämmennyin kysymyksestä, mutta sain kakisteltua ääneen jotain epämääräistä. Pomo katsoi minua syvälle silmiin ja totesi, että minulla on mahdollisuus saavuttaa unelmani, mutta muutama olennainen asia estää minua pääsemästä siihen käsiksi. Kukaan ei voisi niitä puolestani tehdä, joten hän kertoi minulle tarinan uppoavasta laivasta.
Laivassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka peloissaan kyhjöttävät kannen alla rukoillen ja sellaisia, jotka etsivät käsiinsä pienet pelastusveneet ja airot. Myös nämä ihmiset rukoilevat, mutta samalla he myös soutavat.
Kyynelten läpi ymmärsin tarinan opetuksen ja pomoni hyvää tarkoittavan ajatuksen elämässäni. Hän toivoi, että jos en mitään muuta viiden vuoden päästä muista tästä työpaikasta, niin edes tämän edellä käydyn keskustelun. Siltä istumalta päätin kuulua tarinan jälkimmäiseen ihmisryhmään ja tiesin, että pomoni tukisi minua varmasti tulevassa prosessissani.
Joskus Taivaan Isän halaus voi olla aika rajua. Se voi ilmestyä kesken odottamattoman hetken ja kulkea ohitse liikutellen talon perustuksia. Silti rakkaus ja hyvä tahto mukanaan.
Oletko Sinä saanut kokea maanjäristyksen kaltaisen tärinän?
Seurakuntalaisen blogisti Anu Mylläri on kirjailija ja journalismin opiskelija, joka kirjoittaa kolumneja Elämään-lehdessä.
