Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Jumalanpalvelusyhteisö on kirosana

 

Arvoisa pastori Pesu!

Sappeni kiehui, kun joku kollegoistasi lähes sadatteli suorassa lähetyksessä. Hän nimittäin mainitsi sanan jumalanpalvelusyhteisö. Mutta eihän sellainen ole suomen kieltä vaan tyylipuhdas yhdys sana virhe.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Kun puhutaan jumalanpalvelusyhteisöistä, mainitaan kaksi asiaa, joita ei voi millään ilveellä yhdistää toisiinsa. Vähän kuten juusto ja hernekeitto. Erehdyin kerran kokeilemaan, ja harakoille meni koko lautasellinen. Kissan raksutkin maistuvat paremmalta, kunhan muistaa kaataa niiden päälle täysmaitoa.

Ei seurakunta ole olemassa sitä varten, että siellä tutustuttaisiin ihmisiin. Sitä varten olivat ennen nuorisoseurat ja paikallislehtien kontaktipalstat. Nykymenosta en oikein osaa sanoa mitään. Siskontyttären tytär kyllä mainitsi jonkun Tinterin tai vastaavan. Verkossa se taitaa olla, kuten kaikki nykyään. Lääkärikin pitäisi tavata kännykkäkameran välityksellä. Mutta miten tohtori voi silloin katsoa kurkkuun ja todeta, löytyykö sieltä A-streptokokki vai ei?

Jos haluan itse kuulua johonkin porukkaan, osallistun parlamentin istuntoon lähimmällä huoltoasemalla. Siellä parannetaan maailmaa. Kahvia kaataessaan omistajan vaimo usein irvailee, että ”ennen näytti kaikki olevan paremmin”. Mutta minkä sille voi, jos nykyään pyykinpesukoneet ohjelmoidaan hajoamaan juuri, kun takuuaika on kulunut umpeen.

Usein hyvät asiat pilataan liiallisella käytöllä. Siksi halaan vaimoa vain kaksi kertaa vuodessa: juhannusaattona ja anopin kuoleman vuosipäivänä. Kyseisinä juhlapäivinä vallitsee sama lämmin ja valoisa tunnelma. Vastaavanlaisen kohtuullisuuden tulisi näkyä myös kirkossakäynnissä. Pari kertaa vuodessa riittää jo pitkälle. Jos osallistuu liian usein, saattaa leimautua vakavamieliseksi. Ja sellaista pitää välttää kuin ruttoa. Tai koronaa.

Rovasti Kytösavu jaksoi aina muistuttaa, että Jumala puhuu luonnossa. Rovastin ohje mielessäni vietän pyhäpäivät yhä useammin metsässä. Yksin. Silloin olen parhaassa mahdollisessa seurassa.

Voi hyvin!

Ystäväsi Seppo

Lisää kirjoituksia löytyy Pastori Pesun Facebook-sivulta