Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään” (Ps. 25: 3).
Ajattele tekeväsi pitkä junamatka läpi Euroopan. Määränpääsi olisi useiden päivien päässä ja odottaisit malttamattomana nähdä perillä asuvia ystäviäsi.
Pelastusta voisi verrata vastaavaan junamatkaan. Matkan päätteessä meitä odottaa enemmän kuin uskomme ja toivomme.
Matkan varrelle mahtuu aurinkoisia ja sateisia päiviä. Välillä näkymät ovat häkellyttävän kauniita, välillä ikkunoista näkyy vain harmaita vuoren seiniä. Joinakin päivinä juna tuntuu kiihtyvän huippunopeuteen, toisinaan se seisoo paikallaan tuskallisen kauan.
Ehkä joskus mieleen juolahtaa, että valitsinko todella oikein junan? Pitikö matkan olla näin pitkän? Onko reitti varmaan suorin mahdollinen? Entä pysyykö juna raiteillaan myrskyssä ja kovissa kurveissa?
Jumalan odottamiseen liittyy ajatus matkan päätteestä. Odottaminen tarkoittaa jokapäiväisiä tarpeita mutta vielä enemmän lopullista määränpäätä.
Junassa on houkutus pitkästyä ja turhautua. Sama vaara koskee kristillistä toivoa.
Mutta Jumala lupaa, että Häneen luottavat eivät joudu häpeään – he siis saavuttavat luvatun palkinnon. Jo tässä ajassa yhä lisääntyvän Jeesuksen tuntemisen ja lopulta Hänen näkemisen kirkkaudessa.
Ajalliset ovat tärkeitä ja silti vain matkan aikaisia maisemia. Ne tulevat vastaamme raiteiden Suunnittelijan tahtomassa järjestyksessä.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
