Juutalainen pääsiäisateria julistaa Jeesusta

Jerusalem valmistautuu pääsiäiseen: juutalaiset omaansa ja kristityt omaansa. Juutalainen pääsiäinen kestää kahdeksan päivää, ja se alkaa tänä vuonna pitkäperjantaina. Juhlan ajan juutalaiset syövät voileipäkeksiä muistuttavaa matsa-leipää, jota ei ole nostatettu mitenkään. Tällä muistetaan israelilaisten kiireistä lähtöä Egyptistä, jolloin ei ollut aikaa kohottaa leipätaikinoita. Ennen juhlaa kodeissa tehdään suursiivous, ja koti puhdistetaan kaikesta tavallisesta leivästä, leivänmuruista ja pienimmistäkin nostatusaineiden jäämistä. Juutalaisen ajattelun mukaan hapate, nostatusaine, on myös ylpeyden ja turhamaisuuden vertauskuva. Juhlan ensimmäisenä iltana syödään sukulaisten ja ystävien kanssa seder-ateria, jonka aikana luetaan kertomusta Egyptin orjuudesta vapautumisesta.

Juttelin messiaanisen juutalaisen työtoverini kanssa pääsiäisen vietosta. Hän kertoo:

Ennen pääsiäistä teen ison siivouksen kotona, kuten niin monet muutkin. Huuhtelen kaikki astiat ja keittiövälineet kiehuvalla vedellä, jotta niihin ei varmasti jäisi mitään asiaankuulumatonta. Siivous on iso urakka, mutta pyrin aloittamaan ajoissa, ettei stressi saa otetta. Siivous on samalla hengellinen prosessi: mietin millaisista asioista Jumala haluaisi puhdistaa sydämeni ja ajatukseni.

Vietämme seder-ateriaa yhdessä seurakunnassa. Väkeä kokoontuu noin sata henkeä kun moni seurakuntalainen tuo sukulaisiaan ja jopa ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Joissakin messiaanisissa seurakunnissa ei ole yhteistä ateriaa vaan juhlaa vietetään perhepiirissä, tai seurakunta jaetaan pienempiin ryhmiin aterian ympärille.

Perinteinen ”oikea” seder-ateria kestää tuntikausia, mutta meidän seurakunnassamme noudatetaan lyhennettyä muotoa, jonka pituus on parisen tuntia. Sen lapsetkin jaksavat hyvin. Toisaalta, onko heillä mitään vaihtoehtoakaan? Aterialle osallistutaan aina koko perheellä. Siihen liittyvät traditiot ovat hyvin vanhoja.

Juutalaisen pääsiäisenvieton rikkaat perinteet rakentavat vanhatestamentillista pohjaa uuden liiton messiaaniselle pääsiäisjuhlalle. Vanhoja tulkintoja ei syrjäytetä, vaan niiden rinnalle tulee uusi näkökulma, jonka mukaan monet vertauskuvat ovat jo saaneet täyttymyksensä Jeesuksessa.

Kristillisen pääsiäisenvieton juuret ovat juutalaisessa pääsiäisateriassa, mutta vuosisatojen aikana välimatkaa on kertynyt kosolti. Tiedetään, että apostolisen ajan seurakunta vietti juutalaista pääsiäisateriaa Jeesuksen antaman mallin mukaan muistaen samalla Vapahtajan kärsimystä ja kuolemaa. Kuitenkin jo varhain Rooman kirkossa syntyi halu erottautua juutalaisuudesta. Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 tämä ero sementoitiin kirkon kalenteriin. Kirkolliskokouksen antama ohjeistus painotti nimenomaan etäisyyden ottamista juutalaisiin.

Eräs ikivanha tapa seder-aterialla on matsa-leivän piilottaminen. Pöydällä on kolme matsa-leipää päällekkäin. Niistä keskimmäinen, afikoman, symboloi vanhan perinteen mukaan pääsiäisen virheetöntä uhrilammasta. Aterian alkupuoliskolla tämä keskimmäinen leipä vedetään esiin pinosta ja murretaan puoliksi. Toinen puolisko kääritään lautasliinaan ja piilotetaan. Illan lopulla lapset saavat etsiä sen. Mielleyhtymät Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, hautaan kätkemisestä ja ylösnousemuksesta ovat asiaa syvemmin tuntemattomallekin aivan ilmeisiä. Tätä tapahtumasarjaa juutalaiset maailmassa toistavat vuodesta toiseen. Leipäsymboliikalle on tietysti aikojen kuluessa keksitty monenlaisia selityksiä – kaikki ne ovat enemmän tai vähemmän päälle liimatun makuisia. Monet tutkijat, myös juutalaiset, pitävätkin todennäköisenä, että tapa on saanut alkunsa Jeesukseen uskovien juutalaisten keskuudesta ja levinnyt sieltä muihinkin pääsiäispöytiin.

Aterian päätteeksi afikoman syödään viimeisenä suupalana. Uusi testamentti kertoo, kuinka Jeesus ollessaan pääsiäisaterialla ennen kärsimistään jakoi afikoman-leivän opetuslapsilleen: ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.”(Matt.26:26)

Juutalainen pääsiäispöytä yksityiskohtineen julistaa vuodesta ja vuosisadasta toiseen Messiaan kuolemaa ja ylösnousemusta, vaikka tämä merkitys on vielä useimpien osallistujien silmiltä kätkössä. Historialliset lähteet paljastavat, että erityisesti pääsiäisateriaa edeltävänä paastonaikana alkukirkossa rukoiltiin niiden juutalaisten puolesta, jotka eivät vielä tunteneet Messiastaan. Siinä on myös meille hyvä rukousaihe hiljaiselle viikolle.