Kirjoittanut
Kirjoittaja on musiikin ja teologian maisteri, joka on työskennellyt Jerusalemissa yhdeksän vuoden ajan. Sydän sykkii edelleen messiaaniselle liikkeelle ja kristinuskon juutalaisille juurille.Jokin aika sitten Caspari-keskukseen tupsahti eräs eurooppalaistaustainen mies neuvoa kysymään. Hän oli kuullut, että pidämme työssämme esillä juutalaisia juuria ja oli saanut jostakin käsityksen, että voisimme auttaa häntä löytämään omat juutalaiset sukujuurensa. Hän pohti, olisiko hänen sukunimensä mahdollisesti juutalainen. Myös geenitestit kiinnostivat häntä kovasti. Kerroin, että hän oli saanut väärää informaatiota – tämä ei ollut sitä, mitä me Caspari-keskuksessa tarkoitamme puhuessamme juutalaisista juurista. Sen jälkeen minulla oli pitkä keskustelu kyseisen vierailijan kanssa Israelin maahanmuuttopolitiikasta. En tiedä oliko mies pois lähtiessään pettynyt, kun en pystynyt antamaan paljoakaan sellaista tietoa, joka olisi tukenut hänen unelmaansa.
On tietysti mahdollista, että tällä miehellä on juutalaiset esivanhemmat. Juutalaisuutta on historian saatossa usein hävetty ja peitelty, ja joskus tällaiset sukusalaisuudet paljastuvat jälkipolville yllättäen. Ne, jotka kykenevät luotettavasti todistamaan sukupuunsa Israelin sisäministeriölle, saattavat saada luvan tehdä alijan eli muuttaa pysyvästi Israeliin. On kuitenkin huomattavasti isompi joukko vilpittömiä, Israelia rakastavia kristittyjä, jotka turhaan etsivät kadonnutta identiteettiään valitun kansan jäseninä. He näkevät asiaa puoltavia seikkoja mitä eriskummallisimmissa yhteyksissä ja esittävät kaikenlaisia todisteita – kaikkia, paitsi niitä, joita viranomaiset oikeasti voisivat ottaa vakavasti. Olenkin usein miettinyt, mitä nämä ihmiset oikeastaan pohjimmiltaan etsivät? Puuttuuko heiltä kokemus yhteisöön kuulumisesta? Kaipaavatko he jotain merkittävämpää, kuin mitä heillä jo on kristittyinä? Ovatko he syvällä sydämessään epävarmoja Jumalan rakkaudesta ja valinnasta?
Kasvatammeko valejuutalaisia?
Toinen ryhmä, joka saa minut hämmentyneenä raapimaan päätäni, on joukko kristittyjä, jotka eivät halua, että heitä edes kutsutaan kristityiksi. Näille uskoville kristinusko ei riitä. Heidän mielestään kirkko ei ole tehnyt muuta kuin johtanut ihmisiä harhaan kaikki vuosisadat. Yksinkertainen luottamus Jeesukseen ei ole kylliksi. Ajatellaan, että kirkolla on pakanallinen menneisyys, ja sen opetuksista täytyy irtisanoutua. Uskovien tulee noudattaa juutalaista lakia. Näin siitäkin huolimatta, että Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä tiukkaan sävyyn juuri tästä aiheesta. Hän painottaa pakanoiden vapautta suhteessa juutalaiseen lakiin ja varoittaa yrityksistä juutalaistaa muita kansoja. Messiaanisen teologin David H. Sternin mukaan juutalaistaminen ei ole harhaoppi silloin, kun sillä tarkoitetaan Jeesusta seuraavien juutalaisten rohkaisemista elämään juutalaisina. Mutta messiaanisen liikkeen laitamilla esiintyy vääriä opettajia, jotka kirkon uudistumisen toivossa pyrkivät juutalaistamaan myös pakanakristityt. Yleisesti ottaen uskonelämässä on aina vaarana se, että ensisijainen huomiomme kiinnittyy johonkin muuhun, vähemmän tärkeään kuin Jeesukseen. Tämä on totta erityisesti silloin, kun kristityt sukeltavat syvälle juutalaiseen uskonnollisuuteen ja kulttuuriin.
Minulle on ollut hämmästyttävää tajuta, kuinka eri tavoin voimme ymmärtää puheen juutalaisista juurista. Kansainvälisillä kursseillamme Caspari-keskuksessa juutalaiset juuret ovat yksi keskeisistä teemoista. Mitä tarkoitamme sillä?
Raamatun kontekstin ymmärtäminen
Yhtenä kansainvälisten kurssiemme tavoitteena on lisätä ymmärrystä Raamatusta ja evankeliumin sanomasta siten, kuin Raamatun kirjoittajat aikanaan tarkoittivat. Koko Raamattu, myös Uusi testamentti, on hyvin juutalainen kirja. Tekstin kontekstin ja olosuhteiden tunteminen voi auttaa lukijaa hahmottamaan paremmin, mitä tekstillä tarkoitetaan. On valitettavia esimerkkejä siitä, kuinka virheellinen raamatuntulkinta on johtanut kokonaisen väärän opin syntymiseen. Oletko esimerkiksi kuullut opetusta pahojen henkien sitomisesta ja päästämisestä rukouksessa? Aiheesta opetetaan joissakin karismaattisissa piireissä. Tiedätkö, mitä Jeesus alun perin tarkoitti puhuessaan sitomisesta ja päästämisestä Matteuksen evankeliumin luvuissa 16 ja 18? Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu (Matt. 18:18). Ensimmäisellä vuosisadalla rabbeilta kysyttiin jatkuvasti tulkintoja Jumalan käskyistä. Rabbi Jeesus antoi Pietarille ja muille apostoleille auktoriteetin ”sitoa” (kieltää) ja ”päästää” (sallia) eli tulkita Raamattua varhaisen messiaanisen yhteisön elämäntilanteisiin (aiheesta esim. Kaufmann Kohler ja David H. Stern). Apostolien tekojen luku 15 sisältää kuvauksen, kuinka apostolit käyttivät tätä valtaa ja loivat uutta messiaanista juutalaista halachaa, ohjetta siitä, miten sovelletaan Jumalan käskyjä ja vaelletaan yksilöinä ja yhteisönä uskon tiellä.
Eikö olisi hienoa, jos voisimme istua aikakoneeseen ja matkustaa takaisin Jeesuksen ja opetuslasten päiviin? Raamatuntulkinnassa joudumme aina kysymään, kuinka lähes 2000 vuotta sitten kirjoitetut tekstit tulisi ymmärtää. Ajallisen kuilun takia jatkuva akateeminen tutkimus on tarpeen. Kirkolla on oma vuosisatoja vanha tulkintaperinteensä. Ensimmäisten vuosisatojen jälkeen kristinuskon ja juutalaisuuden tiet erkanivat. Monessa suhteessa kirkko menetti kosketuksen juutalaisiin juuriinsa tai ainakin tietoisuuden niistä. Kirkon traditiot ja teologia ovat usein olleet juutalaisvastaisia. Samaan aikaan rabbiininen juutalaisuus on kehittänyt omia tulkintojaan. Useat niistä ovat syntyneet vastareaktiona kristinuskoon, emmekä siksi voi varauksetta hyväksyä niitä kaikkia. Sen enempää kristinusko kuin rabbiininen juutalaisuuskaan ei edusta suoraa jatkumoa Jeesuksen ajan juutalaisuudesta. Siitä huolimatta perinteisellä juutalaisella raamatuntulkintaperinteellä on meille annettavaa. Lukemalla Uutta testamenttia paitsi kristillisten, myös rabbiinisten silmälasien läpi voimme saada lisävaloa teksteihin uudella tavalla – tai oikeamminkin hyvin vanhalla tavalla.
Akateemista tutkimusta ja koulutusta tarvitaan. Teologinen tutkinto ei kuitenkaan takaa sitä, että henkilö arvostaisi uskon juutalaisia juuria. Jos sanomme, että haluamme olla yhteydessä juuriin, tämän pitäisi myös heijastua teologiaamme jollakin tavoin. Miten ymmärrämme kristinuskon ja juutalaisuuden suhteen? Minulla ei suinkaan ole kaikkia vastauksia – olen itsekin tämän aiheen parissa keskellä jatkuvaa, mielenkiintoista kamppailua! Mutta pohditaan yhdessä.
Kirjallisuus:
The Complete Jewish Study Bible – Insights for Jews and Christians, 2016
Kaufmann Kohler: Jewish Encyclopedia, http://www.jewishencyclopedia.com/articles/3307-binding-and-loosing
David H. Stern: Jewish New Testament Commentary, 1992
David H. Stern: Messianic Judaism – A Modern Movement with an Ancient Past, 2007
