Kirjoittanut
Näin sanoo Herra: Jos minun liittoni päivän ja yön kanssa on olematon, jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja, niin minä myös hylkään Jaakobin (Jer.33:25,26)
Juutalaisen kansan monituhatvuotinen olemassaolo osoittaa vakuuttavalla tavalla, että Raamattu on totta. Tämä kiusaa Raamatun arvovaltaa väheksyviä ja on ollut merkittävä syy juutalaisten syrjintään kautta aikojen.
Juutalaisia on aina syytetty milloin mistäkin ja antisemitismi lisääntyy maailmassa. Syrjinnällä on monia muotoja. Jopa Suomessa synagogien suojelua on pitänyt tehostaa. Tätäkin eräät tahot vastustivat! Yllättävän monet tahot suhtautuvat juutalaisiin suvaitsemattomasti.
Hämmästystä herättää myös joidenkin kirkkojen ja kristillisten järjestöjen piirissä esiintyvä juutalaisvastaisuus. Tämä ei kuitenkaan ole uutta kirkon historiassa. Sitä on esiintynyt aina, jo ennen Lutheriakin.
Euroopassa innokkaimpia juutalaisten keskitysleireille toimittajia eivät yllättäen olleetkaan natsit. Tämä selviää natsirikollisten metsästäjän, Efraim Zuroffin kirjasta ’Viimeinen mahdollisuus’.
Otan muutamia esimerkkejä kotimaisen lähihistorian juutalaisvastaisuudesta
Tammikuun 27. päivää – Auschwitchin vapautumisen päivää – on vuodesta 2001 alkaen vietetty Suomessa virallisesti kansallisena uhrien muistopäivänä. Muistotilaisuuksissa Helsingissä ei juurikaan ole kirkon virallista edustusta nähty. Kun pääministeri Paavo Lipponen puhui muistotilaisuudessa Yliopiston suuressa juhlasalissa, Helsingin piispa ei vaivautunut paikalle.
Pääministeri Paavo Lipponen pyysi marraskuussa 2000 Suomen valtion ja kaikkien suomalaisten puolesta anteeksi juutalaisten luovuttamista Gestapolle. Helsingin juutalainen seurakunta paljasti tuolloin muistomerkin Tähtitorninmäellä Helsingissä. Samaan aikaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous pyysi juutalaisilta anteeksi sitä, että kirkko oli 1930- ja 1940-luvuilla vaiennut Natsi-Saksan rikoksista juutalaisia kohtaan, eikä ollut puuttunut juutalaispakolaisten luovuttamiseen Suomesta Saksaan.
Kirkolliskokouksen anteeksipyyntö ei ollut itsestäänselvyys. Siellä käsiteltiin Kristalliyön tapahtumien muistopäivänä Porvoon hiippakunnan edustajien aloitetta, jonka mukaan kirkon tulisi pyytää juutalaiselta yhteisöltä anteeksi sitä, että kirkko ei tuolloin tuominnut voimakkaasti tuhansien juutalaisten pahoinpitelyä ja heidän omaisuutensa silmitöntä tuhoamista. Kotimaa – lehdessä ei marraskuussa 1938 esiintynyt mitään merkittävää protestointia. Tällainen asenne tietysti rohkaisi Hitleriä. Kristalliyön tai oikeammin -viikon vainoissa tuhottiin yli 1 300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7 000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin. Arvio kuoliaaksi hakattujen määrästä vaihtelee 36:sta 91:een.
Aloitetta käsitellyt Kirkolliskokouksen valiokunta päätti, että anteeksipyyntöön ei ole aihetta. Tällöin tein kokouksessa vastaesityksen, jonka mukaan anteeksi tulee pyytää. Esitystä kannatti ainoana Oulun piispa Olavi Rimpiläinen. Tilanne oli jännittävä. Kannatettu vastaehdotus pakottaisi äänestämään anteeksipyynnöstä. Tämä olisi tietysti ollut skandaali.
Puheenjohtajana toiminut arkkipiispa Jukka Paarma reagoi tilanteeseen nuijankopautuksella ja keskeytti kirkolliskokouksen! Päätösehdotuksen kannattajat kävivät sanan säilällä kimppuuni vaatien minua vetämään vastaehdotuksen pois. Tähän en tietenkään suostunut. Asia ratkaistiin siten, että valiokunta piti uuden kokouksen, muotoili anteeksipyynnön, joka hyväksyttiin yksimielisesti kun kokous jatkui myöhemmin.
Mielenkiintoista tässä episodissa oli, että kristilliset viikkolehdet vaikenivat asiasta visusti. Tapahtuneesta ei myöskään ole mitään mainintaa viime vuonna ilmestyneessä Kirkolliskokouksen historiassa. (Tämä ”historiateos” on muutenkin yhtä inspiroiva kuin Kim Jong-unin tilaama selonteko pohjois-Korean hallinnosta.) Anteeksipyyntö juutalaisilta oli kuitenkin ainoa asia, mistä STT samana päivänä uutisoi, muttei kertonut miten päätös syntyi, koska Kirkon tiedotuskeskus ei sitä tiedottanut.
Kirkon ulkomaanapu, jonne lahjoitettuja varoja ei käytetä lainkaan lähetystyöhön, on kunnostautunut lähettämällä palestiinalaisalueelle ”ihmisoikeustarkkailijoita”, jotka EAPPI-ohjelman kautta heiluttelevat ”lopettakaa miehitys” kylttejä. Eräs osallistuja toteaa: ”Arki Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla on sietämätöntä ja ihmisoikeusrikkomukset jokapäiväisiä”. Toisin sanoen on lähdetty tarkkailemaan ja arvostelemaan juutalaisia, jotka kuitenkin edustavat ainoata oikeusvaltiota lähi-Idässä.
Ihmisoikeustarkkailijoita tarvittaisiin Gazan palestiinalaisalueella. Siellä asuvien kristittyjen asema on vaikea. Gazassa toimivat aseelliset palestiinalaisjoukot osoittivat räikeää piittaamattomuutta siviileistä Israelin ja äärijärjestö Hamasin välisessä sodassa viime kesänä, sanoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty International. Järjestö julkaisi maaliskuussa 2015 (HS 26.3) raportin palestiinalaisten sotatoimista Gazan sodassa. Raportin mukaan osa palestiinalaisten tekemistä iskuista täyttää sotarikoksen tunnuspiirteet. Gazassa toimivat palestiinalaisjärjestöt mukaan lukien islamistijärjestö Hamas tekivät toistuvasti umpimähkäisiä ohjusiskuja Israeliin siviilien asuttamille alueille, Amnesty sanoo. YK:n mukaan Gazasta laukaistiin konfliktin aikana Israeliin yli 4 800 ohjusta ja 1 700 kranaattia. Niistä 224 osui asuinalueille. Loput Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä Rautakupoli onnistui torjumaan. Oliko tällaiseen umpimähkäiseen siviilien tulitukseen syytä vastata? Tietysti Israel reagoi tällaiseen hyökkäykseen ja siviilejä kuoli Gazassa, mutta voidaan kysyä, kumpi osapuoli pyrkii tosissaan välttämään siviiliuhreja?
Ihmisoikeustarkkailijoita tarvittaisiin myös Israelin naapurivaltioissa, missä kesällä 2014 toteutettiin hirvittävä kristittyjen holokausti. Kun Irakissa tuhansilta kristityiltä katkottiin kaula, heitä raiskattiin ja ryöstettiin ja vanhukset ajettiin erämaahan kuolemaan, meidän kirkkomme johto ei mainittavasti reagoinut tapahtumiin ja kirkkomme johtaja keskittyi samana kesänä 2014 anteeksipyyntöön eräiltä vähemmistöiltä. Tällainen oman poliittisen agendan ajaminen saattoi vaikuttaa ratkaisevasti eduskunnan myöhempään täpärään äänestystulokseen. Agendan ajaminen alkoi jo joitakin vuosia sitten kun kirkkomme johtaja teetti Kirkolliskokouksella, yksinkertaisella enemmistöllä, laittoman päätöksen rukouksesta, joka on vastoin kirkkojen vuosituhantista oppia ja myrkkyä ekumeenisille ponnisteluille ja lähetystyölle Israelissa, Afrikassa ja kauko-Idässä.
Eräs kotimainen lähetysseura, jolla on kunniakkaat perinteet, on nykyjohtonsa toimesta ollut aktiivisesti mukana hankkeissa, joissa vaaditaan että juutalaisia palestiinalaisterrorilta suojaava muuri purettaisiin. Muuri on ollut tehokas ja on vähentänyt juutalaisiin kohdistuneita terrorittekoja.He ovat myös tärvelleet suhteet Israelin messiaanisiin seurakuntiin harkitsemattomalla toiminnallaan.
Monet maallistuneet suomalaistahot vaativat israelilaisen tiedeyhteisön boikottia. Monet tahot ovat vaatineet myös ”miehitettyjen alueiden” tuotteiden boikottia ikään kuin olisi joskus ollut olemassa joku Palestiinan valtio, joka olisi nyt miehitetty. Tässä voisi perustellusti kysyä, ketkä olivat tämän myyttisen Palestiinan presidentit ennen sen ”miehitystä”? Tämä on yhtä outoa kuin ajatus fiktiivisen palestiinalaisvaltion tunnustamisesta.
Boikotti vahingoittaisi tietysti eniten alueen palestiinalaisia työntekijöitä.
Toisaalta, jos boikotoidaan, ei sitten boikotoida pelkkiä appelsiineja tai limonadintekokoneita:
Entä jos kiellettäisiinkin myös seuraavat juutalaiskeksinnöt: Farkut, kuulakärkikynä, pikakahvi, huulipuna, taittuva juomapilli, laskukone, kaukosäädin, toimiva mikrofoni, gramofoni ja telefoni, LP-levy, telefaksi, videonauhuri, holografia, optinen kaapeli, laser, pikakamera, sydäntahdistin, defibrillaattori, poliorokote, neomysiini, strepromysiini, vitamiinit A-D, käytetyin mikroprosessorisiru, mammografia, veriryhmäluokitus, ruostumaton teräs, liikennevalot, bensiinin tislaus ja kaasutin. Itse asiassa saisi boikotoida koko automobiilia, joskaan auton juutalaisen keksijän Siegfrid Marcusin mainetta ei koskaan palautettu sen jälkeen kun natsit hävittivät dokumentit hänen olemassaolostansa.
Juutalaisten kehittämä savuton ruuti ja ydinvoima nyt ainakin pitäisi kieltää. Googlen, Facebookin ja Oracle-tietokantojen edessä voisi antaa periksi. Mutta entäpä 31% lääketieteen nobel-löydöistä tuolle kansanosalle, joka kattaa vain 0,25 % maailman väkiluvusta? Nobeleitahan annetaan määritelmän mukaan ”henkilöille jotka ovat tehneet suurimmat palvelukset ihmiskunnalle”. Entä 27 % etnisen identiteettinsä tähden tuomittavista Oscar-elokuvaohjaajista? Tai 51 % juutalaisen identiteettinsä takia tuomittavista Pulitzer-kirjailijoista? Pitäisikö Suomen kieltäytyä myös niistä 31 % suurimmista hyväntekeväisyyslahjoituksista, joita ovat tehneet juutalaiset? Kiitän tässä kohden Pauli Ojalaa näistä juutalaisten keksintöihin liittyvistä tiedoista.
Keitä ovat ne ihmiset, jotka eivät suvaitse juutalaisia? Enimmäkseen liberaaleja vihervasemmistolaisia, monikulttuurisuutta ajavia ”tulkaa kaikki” -ihmisiä ynnä ”korvausteologeja”. Tällaiset ”korvausteologit” ovat niitä henkilöitä kirkossamme, jotka katsovat, että kristityt ovat ”valittu kansa”, eivät ”enää” juutalaiset. Tämä edustaa sekä ylimielistä ylpeyttä että on vastoin Jumalan sanaa.
Mitä Raamattu sitten sanoo juutalaisista?
5 Moos.14:2: ”Sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on”. Jeremia 31:37: ”Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.” Roomalaiskirje 11:25,26: ”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on.
