Kirjoittanut
Eduskunnassa tuntuu joillakin puolueilla – tai ehkä edustajilla – olevan kova hinku muuttaa avioliittolakia sukupuolineutraaliksi. Keskustelu niin sanotusta sukupuolineutraalista avioliittolaista on kuitenkin hämmentävää ennen kaikkea siksi, että keskustellaan väärän lain muuttamisesta.
Jos päämäärä on, kuten on väitetty, samaa sukupuolta olevien parisuhteiden laillisen aseman tarpeellinen parantaminen, onnistuu se jopa melko pienillä korjauksilla ja tarkennuksilla parisuhdelakiin. Avioliittolakiin ei tarvitse koskea.
Nyt näyttää kuitenkin olevan yritys avioliittolain muutoksen kautta muokata avioliitto- ja parisuhdeinstituutioita ja avioliittokäsitystä uuteen uskoon. Vastoin eduskunnan aikaisempia kannanottoja.
Kun eduskunta vuonna 2001 käsitteli hallituksen esitystä parisuhdelaiksi tuli yksi asia hyvin selväksi: Ehdotuksella ei luoda avioliiton kanssa kilpailevaa instituutiota vaan parisuhdelaki on laki, jolla luodaan avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Tämä ilmenee niin perustuslakivaliokunnan lausunnosta (PeVL 15/2001 vp) kuin lakivaliokunnan mietinnöstäkin (LaVM 15/2001 vp).
Selkeä linjanveto perustui valiokuntien yhtä selkeään näkemykseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan muun muassa, että ”avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua.”
Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä yhteydessä on, että vihreitten edustaja valiokunnassa, Tuija Brax, oli samaa mieltä. Nythän varsinkin vihreät ajavat sukupuolineutraalista avioliittolakia kuin käärmettä pyssyyn.
Lakivaliokunta alleviivasi omassa mietinnössään ”ettei avioliiton asemaa heikennä eikä sen luonnetta muuta se, että samaa sukupuolta olevien pareille annetaan mahdollisuus päästä perhelainsäädännön piiriin. Ehdotetun lain voimaan tultuakin avioliitto on naisen ja miehen välinen sitoumus.”
Koska lakiesitys sisälsi tiettyjä eroja avioliittolakiin verrattuna, ottivat valiokunnat luonnollisesti kantaa myös siihen, täyttikö lakiesitys kaikki vaatimukset liittyen muun muassa syrjintäkieltoon.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa, johon lakivaliokunta mietinnössään viittasi, sanottiin, että ”tavoitteena on yhdenmukaistaa parisuhteessa elävien asemaa” ja, että ”ehdotettuja eroja ei voi pitää perustuslainvastaisina, vaan ne valiokunnan pitkäaikaiseen tulkintakäytäntöönkin verrattuna mahtuvat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle”.
Keskustelu mahdollisen muutetun avioliittolain merkityksestä kirkon vihkimisoikeuteen on mielestäni ennenaikainen. Onhan mahdollista – ja mielestäni toivottavaa – että eduskunta pitää kiinni kahdesta erillisestä liittoinstituutiosta ja tekee tarpeellisia korjauksia nykyiseen parisuhdelakiin.
Avioliitto pysyköön miehen ja naisen välisenä liittona ja rekisteröity parisuhde rekisteröitynä parisuhteena.
