Kirjoittanut
Kirjoittaja on Ruokolahdella asuva evankelista ja vapaa kirjoittaja.Kivutonta se ei kuitenkaan ihmiselle ole. Siksi me raskautamme elämäämme raahaamalla erilaisia vahvuutta ilmaisevia suojarakenteita mukanamme. Herramme ilmoitus siitä, että heikkoutemme olisi se foorumi, jossa hän voimakkaimmin operoisi, on uskottu huonosti. Tämä kaikki on totta myös evankelistan elämässä. Koska tuuli puhaltaa siellä missä tahtoo, eikä siellä missä evankelista puhaltelee, riittämättömyyden kivut tulevat tutuiksi.
Siedätyshoitona tähän kuormaan ja helteeseen evankelistat ovat jo pitkän aikaa kokoontuneet vuosittain yhteen. Kuuntelemaan toistemme sydänääniä ja vahvistumaan Sanasta ja yhteisestä uskosta.
Tänä vuonna kokoonnuimme tänne itäiseen Suomeen, jossa parhaillaan Karjalan koivikot tuuhettuvat ja käet kukkuvat jälkikasvulleen sijoitusperheitä etsien. Luonnossa kaikki pannaan nyt uusiksi, ja vähän samanlainen meno oli noilla päivillämme.
Evankeliumi toki pysyi entisellään. Mutta se ilmeni harvinaisen kirkkaasti ja raikkaasti. Kuten sen olemukseen kuuluu. Tätä tuoreutta tuottaessaan Herramme käytti vanhaa konstia, eli mikään ei mennyt niin kuin ihmiset olivat suunnitelleet. Kaikki vanhemman ikäpolven evankelistat, jotka oli kaavailtu vastuunkantajiksi näille päiville, peruuttivat tulonsa. Ja vielä niin todellisista ja ymmärrettävistä syistä, että heikompiuskoinenkin näki asiassa Herramme kädenjäljen.
Jäljelle jäivät nuoret, jotka eivät todellakaan jääneet haukkomaan henkeään, ikonien puuttuessa, vaan ottivat ohjat käsiinsä.
Siinä se sitten taas toteutui. Urbaani unelma. Kerrankin sai vain olla. Kuunnella ja ottaa vastaan sitä mitä Henki seurakunnalle sanoi. Kiittää ja ylistää.
Vasta jälkeenpäin huomasin, ettei koko aikana veisattu yhtään perinteistä virttä, eikä oikein muutenkaan koluttu jokaista totuttua uraa pitkin. Silti kaikki oli kohdallaan ja tulimme ravituksi.
Kun vielä ” juhlien päätöspäivänä” saimme hyvin rohkaisevan videotervehdyksen pian satakolme vuotta täyttävältä Hilja Aaltoselta, paketti oli valmis.
Jos minun pitäisi Raamatun sanoin ilmaista se mitä noilla päivillä ”kuulin” sanoisin sen Jeremian suulla: ” Raivatkaa itsellenne uudispelto! Älkää kylväkö enää orjantappuroiden sekaan.”
