Kirjoittanut
Tämänkertainen kirjoitukseni sisältää vain kaksi lainausta. Ne tulivat pöydälleni samana päivänä ja sisälsivät kovin erilaisen informaation. Ensin lainaan Israelin asioita välittävältä nettiviestilistalta uutisen, jonka mukaan palestiinalaiset hyökkäsivät israelilaisten koulutyttöjen kimppuun. Sitten luin uusinta Suomen Kuvalehteä, jossa oli artikkeli siitä, kuinka israelilaissotilaat vangitsivat palestiinalaispojan ja kohtelivat tätä raa’asti. Tapaukset eivät liity toisiinsa. Olen hiukan lyhentänyt tekstejä. Molemmat ovat totta. Mutta vastakkaisilta puolilta totta. Ovatko ne asenteellisia? Kyllä varmaan, mutta tältä asiat juuri näyttävät kahdelta eri suunnalta katsottuna. Meidän kristittyjen olisi tärkeää koettaa jollain tavalla ymmärtää molempia. Mutta onko se mahdollista?
Lainaus juutalaistyttöjen kohtelusta:
”Tiistaina iltapäivällä bussi täynnä israelilaisia uskonnollisen koulun tyttöjä joutui huolella valmistettuun väijytykseen lähellä Hebronia. Heidän matkansa liittyi tyttöjen Bat Mitzva-tilaisuuteen. Matka oli opetusministeriön hyväksymä ja sovittu turvallisuusviranomaisten kanssa. Heidän bussissaan oli aseistettu vartija, ja oli onneksi iskunkestävät lasit.
Heidän matkansa kohdistui ensin Machpelan luolaan (Patriarkkain hautakammiolle) ja sen lisäksi Rachelin haudalle lähellä Betlehemiä. Heidän ollessaan paluumatkalla Halhoul-sillan kohdalla neljä palestiinalaista hyökkäsi bussia vastaan, ikään kuin he olisivat odottaneet sitä. He heittivät kolme palopommia bussia kohti, minkä johdosta se roihusi yhtenä tulimerenä, mutta ne eivät onneksi särkeneet bussin ikkunoita. Bussissa matkustaneet tytöt ja heidän saattajansa kumartuivat lattiaa kohden huutaen ja kirkuen hysteerisinä. Bussin kuljettaja säilytti päänsä kylmänä lisäten kaasua ja sai bussin pois paikalta ilman lisävaurioita.
Bussissa mukana ollut erään tytön äiti vain ihmettelee, mitä henkisiä vaurioita ja kauhukuvia painajaisten muodossa tilanne voi aiheuttaa nuorissa tytöissä. Israelin media tuskin mainitsee koko tapauksesta, mikä herättää taas kerran huomion, miten vasemmistolainen kulttuuri väheksyy arabien suorittamia terrori-iskuja, kuten kirjailija Amoz Ozin äskeinen kirjoitus osoittaa kuvaillen juutalaisten nuorten ”hintalappu” vandalismia neo-natsismiksi, mutta ”ymmärtää” arabien suorittamat hyväksyttäviksi mielipideilmaisuiksi.
Pääministeri Netanyahu sanoi torstaina vastaavansa arabien nagba-mellakoihin lisäämällä maan rakentamista ja Jerusalemin yhdistämistä.”
Lainaus palestiinalaispojan kohtelusta:
”Palestiinalainen Mohammed Sabarneh, 14, pidätettiin puolenpäivän aikaan 13. syyskuuta 2013, kun hän kavereidensa kanssa palasi koulusta kotiin. Israelin armeijan jeeppi ajoi poikia kohti, sotilaat hyppäsivät jeepistä ja käskivät poikia kertomaan nimensä. Mohammed vietiin lähitalon seinustalle, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä sotilaat sanoivat, koska he puhuivat hepreaa. Mohammedin kädet sidottiin nippusiteillä ja hänet käskettiin jeeppiin. Hänen isänsä tuli paikalla pojan henkilöpapereiden kanssa, mutta sotilaat eivät kuunnelleet häntä. Mohammedia kuulusteltiin kivien heittämisestä ja hän sanoi, ettei ole tehnyt mitään. Sotilaat karjuivat, ettei saa valehdella. Mohammed lyötiin rajusti lattiaan ja hänen polvensa alkoi vuotaa verta. Kuulustelukierros jatkui yöhön asti ja Mohammed oli kivusta ja pelosta sekaisin. Hän pyysi päästä kotiin, mutta sitä ei sallittu.
Huonossa kunnossa ollut Mohammed vietiin selliin. Aamukuudelta hänet vietiin sotilastuomioistuimen eteen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ennen kuin vajaan kuukauden päästä. Silloin hänet tuomittiin kuukauden ja 20 päivän vankeuteen ja 220 euron sakkoihin. Vankilassa oli 130 alaikäistä palestiinalaispoikaa 12 sellissä. Vankeusaikanaan Mohammed ei voinut ottaa yhteyttä vanhempiinsa. Vankeutensa vuoksi hän joutui jäämään pois kokeista, jotka ratkaisivat pääsyn seuraavalle luokalle. Se merkitsi kouluvuoden menetystä. Kotiin päästyään Mohammedin äiti valitti, että poika oli muuttunut. Ennen hän oli kunnon poika, mutta nyt viettää yökaudet ties missä, eikä enää tottele vanhempiaan.
Mohammedilla on paljon kohtalotovereita. Israel on ainoa maa maailmassa, joka järjestelmällisesti pidättää ja tuomitsee lapsia sotilastuomioistuimissa. YK:n lastenjärjestö Unicef arvioi, että Israelin miehityshallinto on pidättänyt, kuulustellut ja vanginnut viime vuosikymmenen aikana noin 7000 palestiinalaislasta. Nuorin pidätetty on ollut viisivuotias. Mohammedin kokemukset eivät ole edes pahimmista päästä. Monet lapset on pidätetty yöllä. Aseistetut sotilaat ovat hakeneet heidät näyttävällä rynnäköllä, jota perhe on joutunut seuraamaan. Lapsen kädet sidotaan nippusiteillä ja silmät peitetään hupulla.
Lasten kohtelu on Unicefin mukaan ollut julmaa, epäinhimillistä ja alentavaa. Sitä harjoittavat kaikki lasten pidätyksiin osallistuvat eli armeija, poliisi, turvallisuuspalvelu, oikeuslaitos ja vankilaviranomaiset. Kansainvälinen Punainen Risti ja useat israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt ovat johtopäätöksistä samaa mieltä.”
