Liberaaleina itseään pitävät ovat paheksuneet muslimien reaktiota Muhammed-elokuvaan ja sarjakuviin. Onhan luonnollista ja jopa suotavaa pilkata ihmisten uskonnollisia käsityksiä. Niitä, jotka tätä pilkkaa ovat harjoittaneet, ei ole moraalisesti paheksuttu. Samat liberaalit paheksuvat ulkonäköön, sukupuoleen ja etniseen taustaan liittyviä kielteisiä ilmauksia. He paheksuvat myös niitä, jotka kiistävät maapallon lämpenemisen. Ihmisen on lupa loukkaantua, jos hänen ulkoista olemustaan pilkataan, mutta ei siitä, että hänen uskoaan pilkataan.
Kuitenkin monille usko on tärkeämpi kuin ulkonäkö.
Kyse on Tarzan-mentaliteetista. Me länsimaiset ihmiset tiedämme, mikä on oikein ja miten nuo lapselliset ja typerät ihmiset voidaan pelastaa. Eivät muslimit ole niin typeriä, että eivät tajuaisi tätä. He loukkaantuvat ainakin yhtä paljon siitä, että heitä vähätellään. Pilkka kohdistuu siis aina yhtä paljon ihmisiin kuin Muhammediin tai Jumalaan.
Tämä koskee myös kristittyjä. Vaikka he ovat jo mukautuneet siihen, että kristinuskoa ja Jumalaa pilkataan, sellainen kristinuskon vastainen pilkka sattuu, missä uskovaiset kuvataan typeriksi ja häiriintyneiksi ihmisiksi.
Jos liberaali on myös materialisti, eikö hän silloin ajattele, että ihminen on arvoihinsa yhtä sidottu kuin ulkonäköönsä? Minkä hän sille voi, että hän on tietyssä kulttuurissa saanut tietyt arvot ja uskomukset.
Kysymys on myös siitä, että emme enää ymmärrä yhteisöllisiä kulttuureita. Niissä yhteiseen uskoon kohdistuva pilkka on hyvin vakava asia. Tosin sama näkyy myös meillä vielä siinä, että pahastumme suomalaisiin yleisesti kohdistuvasta kritiikistä.
Pidän kaksinaismoraalina sitä näkemystä, jonka mukaan me voimme kunnioittaa eri tavalla ajattelevia ihmisiä, mutta inhota heidän arvojaan ja uskomuksiaan. Todellisuus on toisenlainen: jos inhoamme jonkun arvoja ja uskomuksia, se heijastuu myös siihen, mitä heistä ajatellaan ihmisinä.