Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).I
1. Suomalainen, karjalainen,
pohjalainen, lappalainen
loitsuja lukivat ennen
pyhille kiville mennen.
2. Sydän tunsi armaan Luojan,
sadon, saaliin, kaiken tuojan.
Mutta metsän peikot vaivas,
Ei auennut suuri taivas.
3. Kunnes kaste Herraan liitti,
Suomen kansa armoo kiitti.
Pyhä kirkko metsäin maasta
sai nyt voiman taivahasta.
4. Metsän peikot karkoitettu,
uskon siemen istutettu.
Sivistyksen ovi avattu,
kirjat viisaat kirjoitettu.
5. Kehittyypi tiede, kieli,
elämällä suunta, mieli.
Mies ja nainen, vanha, nuori,
kuulee käskyt eikä huori.
II
6. Nyt on toisin hommain laita,
hyvä tie on liian kaita.
”Vierahissa voihan maata,
turha kai valaa on taata.”
7. Luojaakaan enää ei kuulla,
pakanoiksi voisi luulla.
”Uskontoja kun on monta,
totuus arvoton kuin sonta.”
8. ”Etsi, pohdi, jos vain jaksat,
opi ranskat, enkut, saksat.
Rukoile, verot sä maksa,
mulle laiffi on vain raksa.”
9. Viilee uusrelativisti
suvaitsi ja suhteellisti.
Söi ja joi ja työtä raatoi,
päivät paiski, puuta kaatoi.
10. Vapaa-ajan laiskotteli,
sohvallansa loikotteli.
Rakasteli ja kiroili,
merkitystä vailla kuoli.
III
11. Ota vaari Suomen kansa,
vihollisen kierrä ansa.
Turha ei oo työs ja vaivas,
avoin kun on sulle taivas.
12. Kalevalan päivän aatto,
muistuttaa et meill’ on Taatto.
Luoja meille lapsen antoi,
Marjatta pojan sen kantoi.
Karjalan, Stadinkin kingi:
”kuolema, miss’ on sun stingi?”
