Kirjoittanut
Kirjoittaja on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja ja kirjailija. Apologetiikasta kiinnostunut Jumalan Sanan totuuksien puolustaja ja viisauden ystävä, joka haluaa rohkaista muita elämän matkalla kulkevia kanssamatkaajiaan.Kansalaisaloitteen tavoitteena on ”kieltää hoidot, jotka tähtäävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen niin kutsuttuun ”eheyttämiseen”, eli seksuaalisuuden muuttamiseen heteroksi ja/tai sukupuolen muuttamista cissukupuoliseksi.” Aiemmin esillä olleet vastaavat kansalaisaloitteet eivät ole eduskunnassa menneet läpi.
Helsingin Kokoomusnuoret julkaisivat 22.5.2023 oman kannanottonsa. Sen mukaan ”jokaisella täytyy olla oikeus päättää itse omasta sukupuolestaan. Jokaisella yksilöllä tulee olla vapaus olla oma itsensä ilman syrjintää.”
Helsingin Kokoomusnuorten taloudenhoitaja Jim Koskinen linjaa kannanotossa: ”Kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja tuomitsen vahvasti ajatukset siitä, että eheytyshoidoilla henkilö pakotetaan muottiin, johon hän ei itse kuulu eikä halua kuulua”.
Kokoomusnuorten liittohallituksen jäsen Mona Leino puolestaan toteaa: ”On käsittämätöntä, että vielä vuonna 2023 pitää keskustella eheytyshoitojen kaltaisista menetelmistä. Seksuaalinen suuntautuminen on täysin biologinen asia, mitä ei voi korjata.”
Kannanotto on otsikoitu varsin ristiriitaisella tavalla Ihmisoikeuksia rikkovat eheytyshoidot on kiellettävä.
Kannanotossa on useampikin perustavaa laatua oleva ongelma ja ristiriitaisuus.
Väite 1: “Jokaisella täytyy olla oikeus päättää itse omasta sukupuolestaan”
Ensin todetaan, että jokaisella tulee olla oikeus itse päättää ja kuitenkin kannanotto on otsikoitu muotoon eheytyshoidot on kiellettävä. Jos eheytyshoidot kielletään, miten käy esimerkiksi kristityn, muslimin tai ateistin? Sellaisen henkilön, joka kipuilee oman seksuaali-identiteettinsä kanssa ja haluaa koko sydämestään identifioitua sen mukaisesti, mitä hänen fyysinen kehonsa syntymästä asti on viestittänyt.
Jos Kokoomusnuorten tukema kansalaisaloite menee läpi, tällöin kyseiseltä henkilöltä nimenomaan viedään pois oikeus omaan päätökseen. Tällöin häntä kohtaan tehdään väkivaltaa. Sekö kyseisen kansalaisaloitteen tavoite todella on?
Väite 2: ”Tuomitsen vahvasti ajatukset siitä, että eheytyshoidoilla henkilö pakotetaan muottiin, johon hän ei itse kuulu eikä halua kuulua”
Niin tuomitsen minäkin. Pakottaminen on aina väärin eikä sellaiseen syyllistyvä koskaan toimi oikealla tavalla. Ongelmana kannanotossa on kuitenkin väärä ja puolueellinen ennakkoasenne.
Millä perusteella eheytyshoito on aina pakottamista? Millä perusteella sillä tehdään väkivaltaa henkilöä kohtaan? Jos ihminen itse haluaa omasta vapaasta tahdostaan eheytyshoitoihin eikö niiden kieltäminen nimenomaan johda tuohon muottiin pakottamiseen, jota ihminen itse ei halua? Eikö häneltä nimenomaan evätä mahdollisuus olla oma itsensä?
Väite 3: ”Seksuaalinen suuntautuminen on täysin biologinen asia, mitä ei voi korjata.”
Mielenkiintoinen väite. Toisaalla väitetään, että seksuaalinen suuntautuminen on asia, mitä ei voi korjata. Toisaalla taas on tehty lakimuutos, jolla henkilö voi muuttaa juridisen sukupuolensa kerran vuodessa oman kokemuksensa ja ilmoituksen pohjalta. Voiko seksuaalista suuntautumista siis muuttaa vai ei?
Jos sitä ei voi muuttaa, miksi fyysiset sukupuolenkorjausleikkaukset sitten sallitaan? Miksi kukaan ei välitä niistä ihmisistä, jotka jälkikäteen katuvat tehtyjä peruuttamattomia muutoksia? Miksi fyysinen muutosleikkaus on hyväksyttävää ja sallittavaa, mutta ei yritys eheyttää ihmisen psyykkistä kokemusta hänen kehonsa mukaiseksi?
Suuremman riskin ja potentiaalisen peruuttamattoman tuhon aiheuttava operaatio on hyväksytty, mutta psyykkisen kokemuksen muutos ei. Kuka sanoo, että ihmisen kokemus on tärkeämpi kriteeri kuin fysiologia? On kuitenkin yleisesti tiedossa, että sukupuolidysforiasta ja -hämmennyksestä kärsivä ihminen useimmiten identifioituu fyysisen sukupuolensa mukaisesti.
Jos taas sitä voi muuttaa, mitä vikaa on siinä, että esimerkiksi kristitty mies haluaa muuttua kokemusmaailmassaan hänen kehonsa asettamien fysiologisten raamien suuntaan ja asettaa ensisijaisesti kriteeriksi fysiologian eikä kokemuksen.
Määritteleekö ihmisen seksuaalisuus todellakin ihmisen identiteetin?
Kannanotossa tunnutaan olettavan, että kaikki ihmiset ajattelevat kirjoittajien kanssa samalla tavalla ja haluavat samaa. Kapean näkökulmansa vuoksi kirjoitus tuleekin vastustaneeksi todellista demokratiaa, jossa jokaiselle ihmiselle jätetään hänelle kuuluva valinnanvapaus.
Kaikki ihmiset eivät nosta ihmisen psyykkistä kokemusta tärkeimmäksi ohjaavaksi tekijäksi. Toiset painottavat enemmän fysiologiaa. Kaikki ihmiset eivät myöskään nosta tärkeimmäksi persoonaansa määritteleväksi kriteeriksi seksuaalisuutta.
Osalla ihmisistä tärkein kriteeri voi olla uskontoon tai moraaliin perustuva valinta, joka ylittää oman kokemuksen tai taipumuksen. Itse en ole ensisijaisesti heteroseksuaali mies, vaan kristitty, joka kaikissa elämän valinnoissa pyrkii parhaansa mukaan elämään sen mukaisesti, minkä ymmärtää Jumalan tahdoksi omassa elämässään.
Yritetäänkö nyt toimia pakolla vapauden puolesta? Mitä vapautta sellainen on?
