Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Ulkoministeri Timo Soini on joutunut ministerien ja oppositioedustajien ryöpytyksen kohteeksi ilmaistessaan blogissaan varovasti jo aiemmin tiedossa olevan kantansa raskaudenkeskeytyksen etiikkaan. Mistä vimma tuomita Soinin vakaumus toistuvasti nousee? Huutokuoro leimaa kohtulapsen elämän puolustamisen Suomen linjan vastaiseksi, mutta rohkeneeko kukaan keskustella itse asiasta? Naisten oikeuksia tulee puolustaa, sillä ne ovat todellakin ihmisoikeuksia. Mutta mistä ihmisen – miehen tai naisen – elämä alkaa? Kenen elämällä on arvoa?
Kun maahamme ajettiin sallivaa aborttilakia, sikiön väitettiin olevan vain umpilisäkkeeseen verrattava kudoskappale naisen ruumiissa. Naiselle tuli saada oikeus päättää oman kehonsa käytöstä. Onko abortin puolustajien vai elämän puolustajien ihmiskuva lähempänä tieteen kuvaamaa todellisuutta?
Biologisesti ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Sen jälkeen kehityksessä ei ole mitään käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, kauan ennen aborttirajoja. Kahdeksannella viikolla on voitu rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä. Raskaudenkeskeytys voidaan tehdä sosiaalisin perustein lääkärin luvalla 12. raskausviikkoon asti, Valviran luvalla 20. raskausviikkoon asti ja sikiön sairauden (esimerkiksi Downin syndrooma) perusteella peräti 24. raskausviikkoon asti. Myöhäisimmät abortit tehdään saman ikäisille lapsille, joita hoidetaan pieninä keskosina.
Abortin puolustukseksi on esitetty, että vaikka sikiö onkin biologinen ihmisyksilö, kyseessä ei kuitenkaan ole ihmispersoona. Ihmispersoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, oman tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Nämä ominaisuudet kyllä kuvaavat ihmislajille luonteenomaisia piirteitä, mutta ihmisyyden ehdoiksi ne ovat mielivaltaisia. Näitä kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivät myöskään syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset. On eettisesti kestämätöntä kytkeä ihmisarvo ihmisen kykyihin tai ominaisuuksiin.
Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan yksilö, joka kykenee tuntemaan kipua. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet suorittavat työtään rikki revityllä omalla tunnolla. Raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain yli 9000. Useille naisille prosessi on henkisesti raskas. Jotkut kamppailevat vuosikausia syyllisyyden tunteiden kanssa ja ikävöivät menettämäänsä lasta. Aborttia perustellaan usein kauniisti jokaisen lapsen oikeudella syntyä toivottuna. Jos omilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ottaa lasta toivottuna vastaan, avoimia sylejä löytyy jokaiselle lapselle.
Yli 90 % kaikista aborteista tehdään sosiaalisin perustein. Onko oikein, että sosiaalisia ongelmia ratkotaan elämän lopettamisella? Naisten oikeuksia tulee puolustaa, mutta ei kaikkein pienimpien elämän kustannuksella.
Jos ministerin vakaumuksen mukaan abortti on pienen ihmisen elämän lopettamista, miksi tätä ei saisi ilmaista? Väitän, että syy siihen johtuu aborttiin liittyvästä kollektiivisesta syyllisyydestä. Aihe on liian kipeä, jotta siitä uskallettaisiin ja annettaisiin keskustella.
Päivi Räsänen, kansanedustaja (KD)
