Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin Kotimaa: Politiikan jättänyt Timo Soini: ”Politiikka on kuin myrkytystila, josta tulee vakavat vieroitusoireet”

Kansankirkon ja valtion suhdetta ei ole syytä muuttaa

 

Seurakuntalainen julkaisi 20.6 uutisen otsikolla ”Vasemmistonuoret haluavat valtion ja kirkon erilleen”. Mikään varsinainen uutinen vaatimus valtion ja kirkon erottaminen ei kylläkään ole. Säännöllisin välein siitä on keskusteltu 1900-luvun alkupuolelta, mikä käy ilmi myös itse jutusta.

Itse en aina ole oikein pystynyt ymmärtämään mitä erovaatimuksilla loppujen lopuksi on tarkoitettu. Tosiasiahan on, että valtion ja kirkon siteet ovat hyvin ohuet.

IK-opisto neliöb. 18.11.-1.12.

Usein viitataan kirkon verotusoikeuteen tietämättä, että yleisen verokannon yhteydessä valtio kerää kirkon jäsenmaksun korvausta vastaan. En näe, että siinä olisi mitään outoa kun noin 80 prosenttia kansalaisista kuuluu kirkkoon.

Viitataan myös kirkon osuuteen yhteisöverosta. Totta on, että sellainen osuus on olemassa, mutta siihenkin liittyy valtion ja kirkon sopimus. Yhteisövero-osuus on korvaus kirkolle sen suorittamasta muuten yhteiskunnalle kuuluvista tehtävistä, kuten esimerkiksi hautaustoimen hoito.
Tosiasiallisesti ei mielestäni siis ole mitään syytä vaatia valtion ja kirkon erottamista. Valtio toimii sekulaarivaltiona omilla ehdoilla ja omilla säännöillä ja kirkko hoitaa omia asioitaan omissa elimissään. Kansankirkon olleessa kysymyksessä on mielestäni luontevaa, että kirkon toimintaa säätävä laki vahvistetaan valtiollisissa elimissä. Tästä mielestäni voi kuitenkin avoimesti ja ennakkoluulottomasti keskustella. Toistaiseksi niin valtion kuin kirkonkaan piirissä ei ole nähty mitään tarvetta muuttaa vallitsevaa järjestelmää.

Epäilenkin, että erovaatimuksilla tähdätään johonkin aivan muuhun kuin mistä puhutaan. Pyrkimyksenä on uskonnon, ja nimenomaan kristinuskon, hävittäminen suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen kulttuurista. Siksi suurin piirtein kaikki kristinuskoon liittyvät kulttuurisidonnaiset piirteet joutuvat kritiikin kohteeksi: suvivirsi koulujen päätösjuhlissa, jouluevankeliumi koulujen joulujuhlissa, valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus sellaisenaan ja niin edelleen.

Tuntuu hyvin pahalta, että näille kristinuskolle vihamielisille pyrkimyksille haetaan tukea monikulttuurisuudesta. Useinhan viitataan muita uskontoja edustavien oletettuun negatiiviseen suhtautumiseen kristillistä uskoa edustaviin kulttuuritraditioihin. Itse en ole kertaakaan törmännyt tällaiseen suhtautumiseen.

Sen sijaan olen monta kertaa ja monessa eri yhteydessä törmännyt eriasteiseen vihamielisyyteen kristinuskoa ja sen ilmenemismuotoja vastaan omien maanmiesteni, suomalaisten, taholta. Niin monta kertaa ja niin monessa yhteydessä, että on tuntunut kuin kristinusko olisi ainoa usko tässä maassa, jota saa vapaasti pilkata ja jonka edustajia, eli kristittyjä, vaaditaan luopumaan omasta uskontoon liittyvästä kulttuuristaan.

Kristittynä tunnen yhä useammin olevani vieras omassa maassani.