Kirjoittanut
Kirjoittaja on Oulun Karjasillan seurakunnan pappi ja Toivon Päivän juontaja.Valkoinen ruumisauto kaartuu Tapiolan kirkon pihaan. Sadat ihmiset nyyhkivät kirpeässä pakkassäässä. Suuri ääni on sortunut. Kari Tapio on poissa.
Omaisten kanssa vietetty rauhallinen hetki suuren taiteilijan avatun arkun ääressä on herkkä. Samalla, kun suru karkaa parkuna ilmoille, sieluun hiipii levollinen tunne: Nuohan ovat vain kuoret, ei Kari ole enää täällä.
Siunaustilaisuuden alussa mietin, miten 800 ihmistä voi olla näin hiljaa. Käsin kosketeltava kaipaus on läsnä jokaisen kukkalaitteen natinassa ja nenäliinan rapinassa. Suuri mestari on poissa. On jäähyväisten aika.
Siunaustoimituksessa minulle oikeastaan vasta valkeni, ettei Kari ollut rakastettu ainoastaan loistavan äänensä ja vaikuttavien laulujensa vuoksi. Hän oli ennen kaikkea pidetty ihmisenä. Kari Tapiossa oli lisäksi jotain jokaiselle suomalaiselle tuttua. Nimittäin joka suvusta löytyy Kari Tapion kaltainen herkkä macho-mies, jonka puheen voi kuulla vain sulkemalla silmänä.
Kari oli myös heikkouksiensa kanssa poikkeuksellisen rehellinen. Hän osasi kuvailla suomalaisen miehen mielenmaisemaa ja hengellisyyttä erityisellä uskottavuudella. Kari uskalsi olla ihmisille ihminen. Sen takia hän jätti niin moneen pysyvän jäljen.
Kari tunnettiin erityisesti huumoristaan ja nopeista käänteistään. Kepeän huumoriannoksen Karin saattohetkeen toi eräs vanha mies, joka kukkatervehdystä jättäessään luki Karin sukuselvitystä piinallisen kauan. Todellisuudessa mies ei edes kuulunut koko Jalkasen sukuun! Oli siinä papillakin naurussa pitelemistä, kun seurakunta Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Jari Tervon johdolla purskahtelivat hiljaiseen hihitykseen.
Karin siunaustilaisuus päättyi jo Satumaa-tangon veroiseksi nousseeseen virsimäiseen Myrskyn jälkeen -lauluun. Kari Tapio eli sydänkohtauksensa jälkeen vuodesta 1995 lähtien omien sanojensa mukaan jatkoaikaa. Sen saldo oli huima: muun muassa neljä platinalevyä ja tuhansia konsertteja. Harva jatkoaika päättyy näin suureen voittoon.
Kun täysinpalvellut taiteilija saatettiin viimein ruumisautoon, vieri kyynel papinkin poskella. Kuolema on niin lopullista, ja kuitenkin… Kirkonkellojen ääneen sekoittuu kanttorin toiveikas laulu: Olen kuullut on kaupunki tuolla.
