Kirjoittanut
Kirjoittaja on musiikin ja teologian maisteri, joka on työskennellyt Jerusalemissa yhdeksän vuoden ajan. Sydän sykkii edelleen messiaaniselle liikkeelle ja kristinuskon juutalaisille juurille.Kuvaus kärsivästä Herran palvelijasta Jesajan luvussa 53 on kristittyjen keskuudessa tunnetuin Vanhan testamentin messiasprofetia. Sen sijaan suurimmalle osalle juutalaisista se on vieras. Useimmat tavalliset ihmiset joko eivät ole lukeneet sitä tai hyväksyvät rabbien esittämät ajatukset siitä. Heprealainen Raamattu Tanach, joka vastaa meidän Vanhaa testamenttiamme, löytyy kyllä ainakin täällä Israelissa useimpien maallistuneidenkin juutalaisten hyllystä, mutta Raamattua ei yleensä tutkita itsenäisesti. Juutalaisen käsityksen mukaan myös muinainen suullinen traditio on erottamaton osa jumalallista ilmoitusta, ja se ohjaa kirjoitusten tulkintaa. Juutalaisyhteisön keskuudessa on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka Jesaja 53 tulisi ymmärtää.
Jesajan lukua 53 ei löydy synagogan lukukalenterista. Monen mielestä sitä ympäröivä hiljaisuus puhuu voimakasta kieltä. Juutalainen tutkija, Herbert Loewe (1882–1940), kommentoi: Kristittyjen tälle luvulle antaman kristologisen tulkinnan vuoksi se on jätetty pois sapattien profeettatekstien sarjasta… sivuuttaminen on tarkoituksellista ja silmiinpistävää (C. G. Montefiore & H. Loewe, s. 544, käännös minun). Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että lukemiston ulkopuolelle jää muutenkin noin kaksi kolmasosaa Jesajan kirjasta. Kyseiseen lukuun on todennäköisesti liittynyt kiusallista polemiikkia, jolta rabbit ovat halunneet synagogapalveluksen rauhoittaa.
Varhaiset rabbit ja Jesaja 53
Varhaiset rabbiiniset tekstit tulkitsivat yleisesti Jesajan kärsivän palvelijan hurskaaksi yksilöksi. Targum Jonatan, arameankielinen käännös ensimmäiseltä vuosisadalta, alkaa sanoilla ”voideltu palvelija,” mikä kertoo, että kääntäjä liitti luvun Messiaaseen, Voideltuun. Sama käsitys voidaan nähdä myös myöhempien juutalaisten viisaiden kommenteissa. Jotta emme vedä mutkia suoriksi, tässä kohtaa on hyvä tiedostaa, että juutalainen käsitys Messiaasta ei ole identtinen kristillisen käsityksen kanssa. Tästä muistuttaa muun muassa Antti Laato ansiokkaassa luennossaan Jesajan luvusta 53. Silti Messiaaseen liittyvät kommentit juutalaisessa perinteessä ovat kiinnostavia. Tässä muutama esimerkki:
Babylonian Talmud, johon on talletettu suullista juutalaista perinnettä ensimmäisiltä vuosisadoilta, keskustelee Messiaan nimestä (käännös englannista minun, artikkelista Brettler & Levine, s. 169):
Mikä on hänen [Messiaan] nimensä? Rabbit sanoivat: Hänen nimensä on ”spitaalinen oppinut,” kuten on kirjoitettu: ”Hän on totisesti kantanut meidän surumme ja kantanut meidän murheemme; kuitenkin me pidimme häntä spitaalisena, Jumalan lyömänä ja ahdistamana.” (Sanhedrin 98b)
Rabbi Shimon ben Yochai toiselta vuosisadalta kuvaa myös Messiasta Jesajan profetian sanoin (Driver & Neubauer, s.32, käännös omani):
Ja Efraimin Messias kuoli siellä ja Israel suree häntä, kuten on kirjoitettu: ”Hän on halveksittu ja ihmisten hylkäämä,” ja hän palaa piiloonsa, sillä sanotaan: ”Ja me piilouduimme, peitimme kasvomme häneltä.”
Genesis Rabbassa, Ensimmäisen Mooseksen kirjan kommentaarissa, joka kirjoitettiin luultavasti vuosien 300-500 välisenä aikana, sanotaan, että Jumala antoi Messiaalle mahdollisuuden pelastaa sieluja. Siinä yhteydessä hän joutuisi kuitenkin kärsimään suuresti (Driver & Neubauer s. 33-35).
Heprealaisten kirjoitusten selityskokoelmasta Midrash Rabbasta löytyy kiinnostava detalji koskien Ruutin kirjan jaetta 2:14. Raamatunkohta kuuluu näin: Kun tuli ruoka-aika, Boas sanoi Ruutille: »Tule tänne syömään ja kasta leipäpalasi hapanviiniin.» Jaetta selitetään seuraavasti:
Hän puhuu kuningas Messiaasta: ”Tule tänne”, lähesty valtaistuinta; ”ja syö leivästä”, tällä tarkoitetaan valtakunnan leipää; ”Ja kasta palasi etikkaan,” tämä viittaa rangaistukseen, kuten sanotaan: ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden.” (Brettler & Levine, s. 170)
Juutalaista mystiikkaa sisältävä kommentaari Zohar keskiajalta viittaa myös Messiaaseen tulkinnassaan Jesajan luvusta 53:
Eedenin puutarhassa on palatsi nimeltä Sairauden lasten palatsi. Tähän palatsiin Messias astuu sisään ja kokoaa kaiken Israelin kivun ja rangaistukset. Kaikki se asettuu Hänen päälleen. Ja ellei Hän olisi näin itse huojentanut taakkaa, ei olisi löytynyt ketään, joka olisi voinut kestää Israelin rangaistukset Jumalan lain rikkomisesta; niin kuin on kirjoitettu: ”Totisesti hän on kantanut meidän sairautemme.” (Zohar II, 212a, teoksesta Driver & Neubauer s. 14-15).
Toinen tulkinta Jesajan luvusta 53
Toisinaan kuulee sanottavan, että ennen keskiaikaa juutalaiset ymmärsivät Jesajan luvun 53 puhuvan Messiaasta, mutta sitten tuli ranskalainen rabbi Rashi, joka keksi uuden selityksen: kärsivä palvelija olikin Israelin kansa. Ihan näin suoraviivaista se ei kuitenkaan ollut – historia harvoin on. Niinkin aikaisin kuin 200-luvulta kirkkoisä Origeneelta on nimittäin tallentunut teksti, jossa hän toteaa, että jotkut juutalaiset tulkitsevat Herran kärsivän palvelijan tarkoittavan Israelia. Lisäksi Laadon mukaan tämä ajatus on nähtävissä vieläkin varhaisemmissa lähteissä, kuten esimerkiksi Danielin kirjan luvuissa 11 ja 12 sekä Makkabealaiskirjoissa. Rashi on epäilemättä tunnetuin tulkinnan kannattaja, ja hänen sanoillaan on painoarvoa edelleen juutalaisyhteisöissä.
Rashin ajatus ei siinäkään mielessä ole tuulesta temmattu tai vailla perusteita, että Jesajan luvuista 42–61 löytyy useita runoja Herran palvelijasta. Tutkijat laajalla rintamalla antavat niille kaksi ensisijaista selitystä: palvelija on joko Messias tai Israelin kansa. Lisäksi on kohtia, joiden tulkinnassa on useita vaihtoehtoja. Rashi lähtee liikkeelle luvun 52 lopusta, jossa kansat hämmästyvät nähdessään mitä tapahtuu. Herran palvelija ”saattaa vielä ihmetyksiin kansat, hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät, sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea” (Jes. 52: 13-15).
Keskiajalla kristityt oppineet – mukana myös juutalaisuudesta kääntyneitä – pakottivat kirkon ja hallitsijan tuella juutalaiset väittelemään omasta rabbiinisesta perinteestään ja raamatuntulkinnastaan. Tavoitteena oli painostaa juutalaisia kääntymään kristityiksi. Kun se ei onnistunut, tämän kyseenalaisen uskontodialogin seurauksena juutalaisten yhteiskunnallinen asema heikkeni entisestään. Talmudeja poltettiin. Rashin aikoihin ensimmäinen ristiretki lähti pyhiinvaellukselle hävittäen Reininmaan juutalaisyhteisöjä. Juutalaiset joutuivat kärsimään paljon, ja sitä taustaa vasten Jesajan tulkintaan tullut ajatus Israelista kantamassa kansojen syntien taakkaa tuntuu varsin ymmärrettävältä.
Jotkut kohdat Jesajan luvussa 53 aiheuttavat kuitenkin vaikeuksia, jos ne tulkitaan Israelista puhuviksi, erityisesti jae 8:
Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois
– kuka hänen kansastaan siitä välitti?
Hänet syöstiin pois elävien maasta,
hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
Kansalla tarkoitetaan luonnollisesti Israelin kansaa. Jos profetia viittaa Israeliin, tästä seuraa päätelmä, jonka mukaan Israelia lyötiin Israelin puolesta Israelin synnin vuoksi. Kuinka syntinen ja synnin kantaja voisivat olla sama asia? Israel ei myöskään ole palvelija, josta voitaisiin sanoa, että ”koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen” (Jesaja 53:9).
Jesaja 53 tänään
Edelleen tänä päivänä monet rabbit vetoavat Rashiin tulkitessaan Jesajan lukua 53. Toiset sanovat, että kohta puhuu yksilöstä, ehkä Jesajasta itsestään, kuningas Kyyroksesta, kuningas Hiskiasta, Joosiasta, Hesekielistä, Jeremiasta, Mooseksesta… Mutta kukaan heistä ei ollut viaton eikä kukaan heistä kuollut toisten syntien tähden.
Hepreantaitoiset voivat kokea hätkähdyttäviä hetkiä synagogassa jom kippurina eli suurena sovituspäivänä. Jumalanpalveluksen toimittajat ja seurakuntalaiset eivät kuitenkaan näytä pysähtyvän ihmettelemään, kun liturgiassa rukoillaan 700-luvulta periytyvää tekstiä, joka on lainattu suoraan Jesajan luvusta 53. Kuuntelepa tätä:
Meidän vanhurskas Messiaamme on kääntynyt pois meistä, olemme toimineet typerästi, eikä kukaan voi puolustaa meitä. Hän kantaa meidän pahat tekomme ja rikkomustemme ikeen, ja hänet on lävistetty meidän rikkomustemme tähden. Hän kantaa syntimme hartioillaan löytääkseen anteeksiantamuksen synneillemme. Hänen haavojensa kautta olemme parantuneet.
Rukouksesta välittyy myös ajatus, että Messias on jättänyt kansansa: Vanhurskas Messias kääntyi pois. Messias on jo tullut mutta lähtenyt pois…?
Kristittynä on häkellyttävää lukea, kuinka monella tavalla Jeesus-Messiaan hahmo näyttäisi kätkeytyvän juutalaiseen perinteeseen ja raamatuntulkintaan. Eitan Bar, israelilainen evankelista ja itsekin juutalainen, on tullut tunnetuksi muun muassa väittelystään rabbi R. Chaim Sheitritin kanssa. Kärkevyydessään Bar on kiistelty hahmo myös messiaanisen liikkeen sisällä. Hän tiivistää provosoivasti: ”Viimeisen 2000 vuoden ajan Jeesus on ollut juutalaisuuden tarkimmin varjeltu salaisuus, ja siksi hän sai juutalaisuudessa haukkumanimen Jeshu, joka tarkoittaa Pyyhittäköön Hänen nimensä ja muistonsa pois.” Tämän Jesaja 53:3 ennustaa:
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Tänä päivänä tavallinen juutalainen ei välttämättä enää tiedä, että Jeshu ei ole Jeesuksen oikea nimi vaan akronyymi, kirjainlyhenne. Moni ei siten myöskään ymmärrä kiroavansa häntä. Eikä kiroaminen muutenkaan ole juutalaisten viimeinen sana tähän asiaan. Tulee päivä, jolloin he – Vapahtajan oman ennustuksen mukaisesti – ylistävät häntä ja toivottavat hänet tervetulleeksi keskuuteensa: Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’ (Matt. 23:39).
Täällä Israelissa voi havaita, että jotain on jo alkanut tapahtua, vaikka kansakunnan isoon heräämiseen on kenties vielä matkaa. Vanhan testamentin tulkintatraditioita on monia, ja meidän kristittyjen on syytä suhtautua kunnioittavasti juutalaiseen perinteeseen. Meistä harvalla on kykyä ymmärtää heprean- ja arameankielisiä lähteitä, joiden kääntäminen muille kielille on aina kompromissi. Siksikin on ongelmallista ottaa palasia rabbiinisesta traditiosta ja heijastaa kristillistä tulkintaa suoraan siihen. Emme voi käyttää keskiaikaisia menetelmiä kutsuessamme juutalaisia pelastukseen. Samaan aikaan saamme uskoa, että se totuus, joka kärsivästä Herran palvelijasta aikanaan paljastui Apostolien tekojen etiopialaiselle hoviherralle (Apt. 8), valkenee myös nykypäivän juutalaiselle, kun hän ottaa käteensä Tanachin. Jumalan sana puhuttelee. Jesajan kuva kärsivästä palvelijasta on niin tarkka, että se ei kaipaa selityksiä.
Lähteet:
Brettler, Marc & Levine, Amy-Jill, Isaiah’s Suffering Servant: Before and After Christianity, Interpretation: A Journal of Bible and Theology 2019, Vol. 73(2) 158–173 https://courses.lancasterseminary.edu/pluginfile.php/13758/mod_folder/content/0/Suffering%20Servant%20Levine%20Brettler.pdf
Driver, Samuel Rolles & Neubauer, Adolf, The Fifty-Third Chapter of Isaiah: According to The Jewish Interpreters (1877)
Laato, Antti: Herran kärsivä palvelija – Jesaja 53, STI:n luento https://www.youtube.com/watch?v=vpdCed-2Dv8
G. Montefiore & H. Loewe, A Rabbinic Anthology, (New York: Schocken Books, 1974)
https://jewsforjesus.org/learn/whos-the-subject-of-isaiah-53
