Kirjoittanut
Kirjoittaja on Kangasalan seurakuntapastori, joka pohtii mielellään kristittyjen erilaisuutta ja yhteyttä. Marko Sagulinin Päivän blogin kuulet Radio Deissä joka toinen maanantai kello 8.45. Aiheesta lisää: www.srk3.fi.”Niin, sinähän pidät usein säännöistä kiinni ihan vain niiden sääntöjen vuoksi.”
Ystäväni sanat olivat aika sivaltavia.
Olin juuri avautunut hänelle, koska olin kokenut suurta harmia, kun minun elämääni vaikuttavista säännöistä ei ollut pidetty kiinni. Marmatin asiasta hänelle, ja hänen vastauksensa tökki pahasti.
Tiedän, että olen asiakeskeinen ja pikkutarkka nipottaja. Ihan varmasti usein näyttää siltä, että minulle säännöt ovat paljon tärkeämpiä kuin se elämä, jota säännöt pyrkivät suojelemaan. Mutta pohjimmiltaan asia ei ole niin yksinkertainen. Jos minun kanssani on sovittu jostain, koen, että minulla ei ole mitään arvoa sopimuksen osapuolena, kun sopimusta rikotaan. Oikein kun syvälle mennään, niin säännöistä joustaminen tuntuu siltä, että minun ihmisyyttäni halveksitaan.
Hyvässä hengessä jatkunut keskustelu auttoi minua ymmärtämään sen, että sama pätee tunteiden suhteen. Tunteellinen ystäväni sanoi hienosti, että kun hän on huolissaan jostain asiasta, sen itse asian korjaamisella ei ole yleensä kiire. Merkitystä on sillä, että hänen tunteensa otetaan huomioon. Se tunteita herättänyt asia kyllä hoituu aina jotenkin, mutta ne tunteet voivat jäädä pysyvästi vaivaamaan, ellei niitä kohdata. Ihan ihmissuhdeoppaiden peruskauraa, mutta oli todella oivaltavaa huomata, kuinka asioiden ja tunteiden suhteen vallitsivat samat lainalaisuudet.
Eivätkä ne siihen lopu. Toiminnan ihmiset kokevat ihan samalla tavalla, jos heidän aikaansaannoksiaan tai elämänvalintojaan vähätellään. Tulee syvä viilto sieluun, kun intohimoisesti jonkin projektin kanssa puuhastelemisen jälkeen saa palautetta: ”No loppuihan se viimein. Nyt sinulla riittää aikaa johonkin järkevään.” Turha siihen sen jälkeen on enää pahoitella, että en minä tarkoittanut sinua vähätellä, vaikka pidänkin projektiasi ihan turhana.
Jokainen ihminen kaipaa tulla kohdatuksi ihmisenä. Valitettavasti ei ole mahdollista osoittaa jotain ruumiinjäsentä ja sanoa, että kun tähän katsot ja tätä silität, niin sitten olet huomioinut ihmisyyden. Ihmisyys ei ole näyteikkunassa. Ihmisyys on aina jonkun polun päässä.
Toiminnan ihminen kaipaa, että hänen saavutuksensa huomataan. Asiakeskeinen ihminen odottaa, että häntä ymmärretään ja kohdellaan sovittujen pelisääntöjen mukaan. Tunteen ihminen kaipaa, että hänen tunteensa hyväksytään ja ne saavat olla olemassa juuri sellaisina.
Jeesus oli melkoinen. Hän ei koskaan hyväksynyt kaikkia tekoja, ei kaikkia sääntöjä, eikä hän pitänyt hyvänä kaikkea sitä, mikä sydämestä kumpuaa. Ja silti hän osasi kohdata kaikenlaiset ihmiset. Kukaan ei lähtenyt hänen luotaan niin, ettei olisi tullut huomatuksi.
Miten seurakunnassa osattaisiin toimia niin kuin Jeesus? Meitä on kaikenlaisia. Ja jokainen meistä kaipaa tulla kohdatuksi niiden polkujen kautta, joiden päässä meidän ihmisyytemme on.
