Kirjoittanut
Kirjoittaja on maailmanmatkaaja ja Elämään-lehden kolumnisti.
Eräs ystäväni puhui katseista ja niiden merkityksestä. Hän sanoi, että jos häntä katsoo lämpöisesti silmiin, on hänet helppo saada puolelleen. Jos häntä katsoo lämpöisesti pidempään ja syvälle silmiin, on jopa mahdollisuus päästä hänen sydämeensä asti.
Aikaisemmin tuota ihmistä oli katsottu ulkoisen olemuksen perusteella, joka useimpien mielestä poikkesi tutusta ja tavanomaisesta. Häntä oli katsottu, arvioitu ja kohdeltu sen mukaan, miten kukin osasi. Nyt häntä katsotaan kotisohvilla ja tällä kertaa oletukset ja arviot rakentuvat käsikirjoittajien, formaattien, ohjaajien, sekä kymmenien muiden välikäsien kautta. Taas kerran katseet ruuhkaisessa ratikassa kohdistuvat ohi hänen sydämensä ja mielensä. Oliko tällä kertaa kyse vain väärästä ammatinvalinnasta?
Hiljainen mies istui ravintolassa pyörätuolissa, mutta ensimmäiseksi näin vain tuolin. Kadulla vastaani tuli sokea, mutta kierrän mahdollisimman kaukaa, etten vain sattuisi hänen tielleen. Kesäisessä ulkokonsertissa edessäni iloitsi kehitysvammainen elämästään ja heräsin miettimästä kymmeniä esteitä sille, millä kaikilla tavoilla elämä voi olla vaikeaa hänelle. Jonain päivänä luin lehdestä naisesta, joka koki olevansakin mies. Sen jälkeen en edes tiennyt mitä ajatella.
Kun rohkaistuisi useammin katsomaan lämpöisesti toista silmiin, voisi saada uusen ystävän. Uskaltaisi katsoa pidempään, voisi kuulla äänistä tutuimman.
En minä sittekään sinua pelkää. Taidankin pelätä näkeväni sinussa oman inhimillisyyteni?
