Katsomosta kentälle

Kalevi Lehtinen vertasi seurakuntaa jalkapallo-otteluun. 22 pelaajaa tarvitsisivat lepoa ja 50 000 katsojaa tarvitsisi liikuntaa. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen lainasi Lehtistä joulun alla ilmestyneessä paimenkirjeessään Rohkeasti luterilainen. Piispa jatkoi aiheesta näin: ”Kirkonpenkkeihin pakastettu pääoma tulee saada katsomoista pelikentille.” Kirkon tulevaisuutta ei voi rakentaa palkattujen työntekijöiden varaan.

Häkkinen totesi myös, että herätysliikkeet ja järjestöt ovat huomattavia maallikkoaktiivisuuden toteuttajia. Ne tarjoavat vastuullisia tehtäviä ja mielekästä toimintaa ja juuri siksi moni jäsentyy seurakuntaan ja kirkkoon niiden kautta. Erityisen tärkeää on herätysliikkeiden ja järjestöjen luoma yhteisöllisyys. Ne tarjoavat seurakuntien sisällä yhteisöjä, joissa seurakuntaelämä toteutuu.

Sama näkymä väsyneistä pelaajista ja liikuntaa tarvitsevista katsojista oli edessään myös Urho Muromalla, kun hän 75 vuotta sitten kolmen työtoverinsa kanssa perusti Suomen Raamattuopiston.  Tavoitteena hän piti ”vapaaehtoisten voimien kehittämistä vapaaseen seurakuntatyöhön”. Opetuksessa tuli pohtia, ”miten kukin paikallaan seurakunnassa voi parhaiten käyttää lahjansa ja mahdollisuutensa sielujen voittamiseen Kristukselle”. 

Kristinusko lähti liikkeelle apostolien julistuksesta, mutta pian uuden uskonnon leviäminen tapahtui sen sanoman omaksuneiden ihmisten välityksellä. Ilman tavallisen uskovan kansan rakkauden palvelua ja kristillistä todistusta sanoma Jeesuksesta ei olisi koskaan levinnyt sillä tavoin kuin tapahtui.

Joulukuussa koko maailma saattoi Nelson Mandelaa. Puheissa ja kirjoituksissa ihmeteltiin sitä, miten 27 vuotta vankilassa viettänyt mies saattoi nousta maansa yhdistäjäksi ja antaa vangitsijoilleen ja vainoojilleen anteeksi. Eräs vankilapappi totesi, etteivät vankilat yleensä tuota sellaista mieltä. Olisiko Mandelan salaisuus siinä, että hänelle oli kuulemma annettu vankilaan vain yksi kirja? Vuosikymmenet Raamatun kanssa tekivät tehtävänsä.

Samaa voi kokeilla vankilan ulkopuolellakin. 75-vuotias Raamattuopisto haastaa juhlavuonnaan säännölliseen Raamatun lukemiseen ja kokoontumaan raamattu- ja rukouspiireihin. Jännittävää nähdä, mitä Jumalan sana saa aikaan, jos kutsu kuullaan. ”Sisälle sanaan – ulos sanan kanssa” on ollut vanhastaan Raamattuopiston tunnus. Nyt kysymys kuuluu, osaavatko väsyneet pelaajat antaa tilaa katsomosta kentälle pyrkiville. Eikä kyse ole vain kahvinkeitosta ja kolehdinkannosta niin tärkeitä kuin nekin tehtävät ovat. 

 

Ps. Yksi tapa siirtyä pelikentälle, on lähteä puuhaamaan valitsijayhdistyksiä ensi syksyn seurakuntavaaleihin. Niissä ei vaikuteta vain paikallisseurakuntien vaan koko kirkon tulevaisuuteen. Kirkkoa ei saa jättää niiden käsiin, jotka eivät välitä kirkon sanomasta ja kiinnostuvat kirkosta vain vaalien ajaksi. Jos haluamme muutosta, on aloitettava valmistautua ajoissa. Aktiivisen seurakunta- ja herätysliikeväen on koottava voimansa.