Kirjoittanut
Kirjailija-luennoitsija, jonka sydän sykkii evankeliumille, parisuhteelle ja isovanhemmuudelle.Ihana koti, mikä keittiö, värit ja maisema. Kymmenen pistettä! Näin huudahtelevat ammattilaiset Kaunein koti-kilpailussa meidän katsojien silmien edessä. On lasipintaa ja avaruutta, perinteistä romantiikkaa, löylyntuoksua ja takan lämpöä. Mikä minua tässä mättää? Miksi en osaa nauttia toisten hulppeiden kotien esittelystä? Kotien, joissa on varmasti hyvä elää. Tai sitten ei!
Aikamme ihminen pakotetaan elämään merkillisessä epätodellisuudessa, missa kansa on vahvasti jakautunut. Tutkimme toistemme kuplia, määrittelemme, arvostelemme ja kadehdimme mielessämme, ääneen ja kaikissa mahdollisissa medioissa varsinkin. Hyvän arjen paras aika menee kaikkeen epäolennaiseen ja tästä olen huolissani. Toisella kun ei ole edes kotia tai se on ahdas, velkainen ja väkivaltainen. Tai se on purettu vihan vimmassa, erossa tai muuten hylkäämisessä. Tai koti on, mutta siellä eletään vain yhden ehdoilla. Maailmanlaajuisesti katsottuna on mittava joukko lähimmäisiämme, joille koti on leiri erämaassa tai patja metron synkkyydessä.
Kaipuu kotiin on kova jo täällä ajassa mutta myös iankaikkisuutta ajatellen.
Onnellisessa Suomessa on koettavissa liian paljon onnettomia koteja, joista lapset lähtevät kouluun nälkäsinä ja uupuneina yön metelöinnin takia. On nuoria, jotka eivät halua palata kotiin, koska siellä on paha olla. Ja lapsia, jotka joutuvat aikuisten itsekkyyden takia vaihtamaan niin sanottua kotia viikoittain. Vanhuksen kodin antama turva alkaa olla hataralla tolalla. Kaipuu kotiin on kova jo täällä ajassa mutta myös iankaikkisuutta ajatellen.
Entä se sydän? Kuka etsisi kauneinta sydäntä? Kuka lähtisi laatimaan ohjelmaa tältä saralta? Kuuluuko kauniin sydämen kehoituksia saarnapöntöistä nykyään? Autetaanko kirkoissamme kuulijoita kääntämään sydämensä Jumalan, Isän sydämen puoleen. Onneksi se yhä taitaa kaikua liturgian salatuissa sokkeloissa.
Jos sydän on terve, se heijastuu kaikkeen muuhunkin. Ei vain ihmisen elimistössä, vaan lähipiirissämme, naapurustossa, seurakunnassa, turuilla ja toreilla eli maailmanlaajuisesti monin tavoin. Kun kohtaa kauniin sydämen, itsekin ryhdistäytyy, jotenkin seestyy. Kauneus on tarttuvaa laatua ja vaikuttaa erityisesti silmien näkökykyyn. ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä”, kirjoitti Antoine de Saint-Exupéry kirjassaan Pikku prinssi. Omaa sydäntä kannattaa siis tutkistella ja kuulostella herkällä mielellä. Se kertoo lahjomattomasti, miten minä tänään jaksan. Siksi myös toisen ihmisen sydän on tutustumisen arvoin. Saati sitten Jumalan Isän sydän!
Raamatun käsitys sydämestä on kiinnostava. Se voi olla eksynyt, paatunut, itsensä tuomitseva, epäuskoinen, suljettu ja vaikka mitä. Mutta myös näkevä, yksinkertainen, särjetty, palava, puhdas, kuuliainen ja Hengen täyttämä.
”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämän lähde”, ilmaisee napakasti Sananlaskut 4:23
”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi”, opastaa Matteus 6:21
”Iloinen sydän kaunistaa kasvot”, valaisee Sananlaskut 15:13
Tällaista kauneutta olisi kenties syytä etsiä ja esitellä, jopa laatia hyvä TV-ohjelmakin.
